Naisten valheissa on kuusi kertomusta.
Niitä yhdistävät valheet ja Ženja, jolle valheita useimmiten kerrotaan.
Ensimmäisessä tarinassa Ženja on nuori äiti neuvostoaikaan ja viimeisissä hän
on menestyvä käsikirjoittaja uudella Venäjällä. Ženjan elämä ja Venäjällä
tapahtunut suuri muutos näkyvät välähdyksittäin. Naisten valheet on nopealukuinen, sen lukee muutamassa tunnissa, mutta näennäisen kepeän pinnan alla käsitellään isoja asioita.
Alkusanoissa Ulitskaja
kirjoittaa:
”Teoksen sankarittaret ovat pyyteettömiä valehtelijoita. Heidän valheensa keskeinen motiivi on tyytymättömyys arkiseen elämään, - -”
Minusta nämä naiset valehtelevat
eniten itselleen. He toivovat, että elämä olisi heidän haaveidensa mukaista.
Selvimmin tuo näkyy, kun Ženja haastattelee Sveitsissä venäläisiä
prostituoituja.
Tarinoissa on mukana myös huumoria, varsinkin siinä, jossa lapsen – tytön ‒ jutuista mielikuvituksellisimmat osoittautuvat tosiksi ja yksi tavallinen
uskottava asia onkin keksitty.
Minua kosketti eniten kertomus, jossa eläkkeellä
oleva kirjallisuuden professori Anna Veniaminovna valehtelee runoista
koulutytölle, joka joutuu nolatuksi uskottuaan valheisiin. Siinä tarinassa Ženja
on sivuhenkilö, mutta hän saa kuitenkin loppusanat.
” Ženja yritti ymmärtää, miksi Anna Veniaminovna oli toiminut siten. Ehkäpä hän oli halunnut edes kerran eläessään kokea sen, mitä kokee niin suuri runoilija kuin surkein riipustelijakin lausuessaan runojaan yleisön edessä, aistiessaan hyväuskoisista ja vilpittömistä sydämistä kumpuavaa tunteiden vastakaikua?”
Naisten valheista on kirjoitettu
monessa blogissa. Linkitän vain Jaanan perusteelliseen arvioon.
Tällä kirjalla suoritan
kategorian ’venäläisiä naiskirjailijoita’ Venäjää valloittamaan -haasteesta.
Ljudmila
Ulitskaja: Naisten valheet
Suomentanut Arja Pikkupeura
Siltala 2011, 207 s
Venäjänkielinen alkuteos Skvoznaja linija 2003
