tiistai 19. heinäkuuta 2011

Lars Kepler: Hypnotisoija


Lars Kepler (eli ruotsalainen pariskunta Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril) on tullut kuuluisaksi Hypnotisoijalla. Takakannessa mainostetaan, että käännösoikeudet on myyty 30 maahan ja että tekeillä on elokuva. En tosin ymmärrä, miksi kukaan haluaisi enää katsoa elokuvan, jos on lukenut tämän kirjan.

Kirjan poliisi on Joona Linna, jonka suomalaista aksenttia korostetaan tekstissä monta kertaa. Linna ei kuitenkaan ole päähenkilö. Pääosassa on hypnotisoija eli lääkäri Erik Maria Bark, sekä hänen perheensä. Tarina alkaa murhasta, kuten jännityskirjan kuuluu. Hypnotisoija on ammattitaitoista työtä. Jos lukija pitää dekkareista, hän todennäköisesti pitää tästäkin. Kirjan rakenne on aika jännä. Lopun toimintajakso on vähän päälleliimattu, mutta sellainen tuntuu olevan nykyisin lähes kaikissa tämäntyyppisissä kirjoissa. Väkivallanteot ovat kovin raakoja ja aika yksityiskohtaisesti kuvattuja. Joskus ihmettelen, yrittävätkö kirjailijat kilpailla siitä, kuka keksii inhottavimmat rikokset. Yksi epäloogisuus vaivasi minua. En tietenkään kirjoita tähän, mikä, jotta en häiritsisi kenenkään lukemista. Välillä sai myös sellaisen vaikutelman, että Linna joutuu ratkomaan murhia yksinään, mikä olisi aika kummallista.

Hypnotisoija on taas yksi ihan kohtuullinen ruotsalainen dekkari. Ei kuitenkaan Mankellin veroinen.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä


Oikeastaan tarkoitukseni ei ollut lukea taas yhtä John Irvingin romaania, mutta kävin tervehtimässä vanhempiani, ja äitini oli ostanut (mutta ei lukenut) kirjan Viimeinen yö Twisted Riverillä. En malttanut olla lainaamatta sitä. Lisäksi kirja (610 s) sopi Satun 500+ -minihaasteeseen.

Viimeinen yö Twisted Riverillä kertoo kirjailijasta. Daniel Baciagalupo/Danny Angel on alussa, vuonna 1954 12-vuotias. Kirja päättyy vuoteen 2005. Muut tärkeät henkilöt ovat Danielin isä kokki Dominic Baciagalupo/Tony Angel ja isän ystävä, tukkijätkä Ketchum. Suunnitellessaan kirjaa, jossa Ketchum on mukana (eli juuri tätä kirjaa!) Danny ajattelee, että Ketchum on on henkilönä "kenties kaikkein tärkein".

Kun aiheena on kirjailija, lukija miettii tietysti, mitä omaelämäkerrallista kirjassa on. Danny on täsmälleen saman ikäinen kuin Irving. Vaikka olen lukenut paljon Irvingin kirjoja, en ole tutustunut tarkasti hänen henkilöhistoriaansa. En myöskään lukenut mitään yksityiskohtaista tästä kirjasta, kun se ilmestyi viime vuonna. En halua tietää kirjoista liikaa ennen lukemista, jotta muiden mielipiteet eivät vaikuttaisi omaan lukukokemukseeni. Ehkä nyt voisin etsiä lisää tietoja Irvingistä. Irvingin kirjojen lukijana huomasin tietysti Dannyn aborttikirjan Bangorista itään, vrt. Irvingin Oman elämänsä sankari.

Kirjassa pohditaan muutamassa kohdassa kirjojen suhdetta todellisuuteen. Yleensä pohtijana on isä Tony. Hänen ajatuksiaan on esimerkiksi seuraava lause: "Häntä häiritsi Danielin kirjoissa se, että ne olivat elämäkerrallisia eivätkä kumminkaan olleet." Dannya itseään "vaivasi romaaniensa latistaminen. Danny Angelin tuotanto oli ruodittu läpikotaisin kaiken mahdollisen omaelämäkerrallisen roskan löytämiseksi;". Toisaalta Danny haksahtaa luulemaan, että hänen korealaisen opiskelijansa (ja lyhytaikaisen asuinkumppaninsa) kehittelemä romaani on pääosiltaan elämäkerrallinen ja totuudenmukainen. Kunnes paljastuu, että kirja on täysin mielikuvituksen tuotetta.

Tässä kirjassa on taas Irvingin karhuja. Tai oikeastaan vain yksi karhu, muuten on nainen, jota luullaan karhuksi, ja mies, jonka sijasta tarinassa on karhu. Kirjassa on myös rikosjuoni, mutta juonesta en kirjoita sen enempää.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Nobelistit

Löysin Kirsin kirjanurkan kautta NÖF-haasteen. Sen innostamana kirjoitan nobelisteista. Olen aina ollut kiinnostunut Nobel-palkituista kirjailijoista ja joskus 1980-luvulla aloin kerätä heidän kirjojaan. Nyt minulla on vähintään yksi kirja jokaiselta nobelistilta, alkaen vuoden 1901 Sully-Prudhommesta ja päätyen viime vuoden Mario Vargas Llosaan.

Aluksi kirjojen hankkiminen oli helppoa. Oli minulla niitä joitakin tietysti myös ennestään, ennekuin päätin aloittaa keräilyn. Nobelistien kirjoja löytyi kirjakaupoista, varsinkin Helsingin Akateemisesta, ja antikvariaateista. Yhdistin kirjojen hankkimisen matkailuun. Kiersin Pariisin ja Lontoon kirjakauppoja ja antikvariaatteja. Heidelberg oli myös hyvä paikka. Saksalaisia nobelisteja on monta. Kerran lensin Kööpenhaminaan vain ostaakseni kaikkien kolmen tanskalaisen nobelistin kirjat. Tässä täytyy muistaa, että aloitin keräilyn ennen Internet-aikaa. Toisaalta oli paljon kivempi matkustaa jonnekin ostamaan kirjoja kuin tilata niitä Internetistä. Sain kokoelmani valmiiksi Lontoon matkalla vuonna 2000. Sen jälkeen uudet nobelistit eivät enää ole tarjonneet haasteita. Nehän saa aina nykyisin pian jopa suomeksi.

En ole lukenut kaikkia nobelistejani. Jotkut kirjat ovat alkukielellä, kuten edellä mainitut tanskalaiset. Jotkut taas eivät todellakaan kiinnosta. Tuskin tulen koskaan lukeneeksi Winston Churchillin teosta The Second World War, 1011 s.

Seuraavassa luettelossa ovat lukemani nobelistit. Vuosiluku on Nobel-palkinnon myöntämisvuosi. Listassa ovat vain kirjahyllyssäni olevat teokset. Joiltakin nobelisteilta olen lukenut muitakin kirjoja. Olen lihavoinut kirjailijat, joiden teoksista erityisesti pidin. Tosin, esimerkiksi Pirandellon novellikokoelma Ahdas frakki on loistava, kun taas kirja Mennyttä miestä on suorastaan huono.

1903 Björnstjerne Björnson: Valitut kertomukset
1905 Henryk Sienkiewicz: Quo vadis
1907 Rudyard Kipling: Captains Courageous
1909 Selma Lagerlöf: Gösta Berlingin taru
1911 Maurice Maeterlinck: Köyhäin aarteet
1912 Gerhart Hauptmann: Phantom
1913 Rabindranath Tagore: Ahnaat paadet
1915 Romain Rolland: Jean Christophe, Mestari Breugnon
1920 Knut Hamsun: Valitut kertomukset IV
1921 Anatole France: Kuningatar Hanhenjalan ravintola, Paistinkääntäjän pakinoita
1924 Wladyslaw Reymont: Talonpoikia
1926 Grazia Deledda: Marianna, Elias Portolu, Äiti
1928 Sigrid Undset: Kevät
1929 Thomas Mann: Taikavuori
1930 Sinclair Lewis: Main Street
1932 John Galsworthy: Forsytein taru
1933 Ivan Bunin: Arsenjevin elämä
1934 Luigi Pirandello: Ahdas frakki ja muita novelleja, Mennyttä miestä
1937 Roger Martin du Gard: Confidence africaine
1938 Pearl S. Buck: Hyvä maa
1939 Frans Eemil Sillanpää: Hurskas kurjuus, Nuorena nukkunut, Ihmiset suviyössä
1945 Gabriela Mistral: D'amour et de désolation
1946 Hermann Hesse: Arosusi, Siddharta, Demian, Rosshalde, Narkissos ja Kultasuu, Lasihelmipeli, Kylpylävieraana Badenissa, Kulkija, Huilunsoittaja
1947 André Gide: Vääränrahantekijät
1949 William Faulkner: Villipalmut
1951 Pär Lagerkvist: Dvärgen
1952 François Mauriac: Käärmesolmu
1954 Ernest Hemingway: Kilimandsaron lumet, Kenelle kellot soivat, Vanhus ja meri, Ja aurinko nousee, Kirjava satama, Jäähyväiset aseille
1955 Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka
1957 Albert Camus: Sivullinen
1958 Boris Pasternak: Tohtori Živago
1959 Salvatore Quasimodo: Ja äkkiä on ilta
1961 Ivo Andrić: Konsulit
1962 John Steinbeck: The Grapes of Wrath, Eedenistä itään, Taipumaton tahto, Ystävyyden talo, Hyvien ihmisten juhla
1963 George Seferis: The King of Asine
1964 Jean-Paul Sartre: Inho
1965 Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don
1966 Samuel Josef Agnon: Uskollisuuden vala
1967 Miguel Angel Asturias: Herra presidentti
1968 Yasunari Kawabata: Vuoren jyly
1969 Samuel Beckett: Piiritetyn huoneen novelleja
1970 Aleksader Solženitsyn: Ivan Denisovitšin päivä
1971 Pablo Neruda: Andien mainingit
1972 Heinrich Böll: Nainen ryhmäkuvassa
1973 Patrick White: Myrskyn silmä
1974 Harry Martinson: Aniara
1974 Eyvind Johnson: Drömmar om rosor och eld
1976 Saul Bellow: Herzog
1978 Isaac Bashevis Singer: Lupakirja
1980 Czesław Miłosz: Issan Laakso
1981 Elias Canetti: Marrakešin ääniä
1982 Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys, Crónica de una muerte anunciada, El coronel no tiene quien le escriba
1983 William Golding: Kärpästen herra
1986 Wole Soyinka: Aké - lapsuusvuodet
1987 Joseph Brodsky: Veden peili
1988 Naquib Mahfouz: Midaqq-kuja
1989 Camilo José Cela: La familia de Pascual Duarte
1991 Nadine Gordimer: Poikani tarina
1993 Toni Morrison: Jazz
1994 Kenzaburō Ōe: M/T ja kertomus Metsän ihmeestä
1995 Seamus Heaney: Ojanpiennarten kuningas
1996 Wisława Szymborska: Ihmisiä sillalla
1998 José Saramago: Balthasar ja Blimunda
1999 Günter Grass: Peltirumpu
2000 Gao Xingjian: Vapaan miehen raamattu
2001 V. S. Naipaul: Miguel-kadun väkeä
2002 Imre Kertész: Kohtalottomuus, Lopetus
2003 J. M. Coetzee: Häpeäpaalu
2004 Elfriede Jelinek: Pianonsoittaja
2006 Orhan Pamuk: Istanbul
2007 Doris Lessing: Kultainen muistikirja
2008 J. M. G. Le Clézio: Autiomaa
2009 Herta Müller: Sydäneläin

2000-luvun  nobelisteista en ole lukenut Harold Pinterin ja Mario Vargas Llosan kirjoja. Pinter oli näytelmäkirjailija, enkä oikein osaa lukea näytelmiä. Llosan Vihreä talo on odottamassa ja kuuluu tänä kesänä luettaviin.

Lisäys 12.9.2011: Yllä olevan kirjoituksen jälkeen olen lukenut Vargas Llosan Vihreän talon ja Pirandellon Sitruunoita Sisiliasta ja muita novelleja, joista molemmista olen myös kirjoittanut blogiini.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Bernhard Schlink: Sommerlügen


Bernhard Schlinkin Sommerlügen (kesävalheita) sisältää seitsemän pitkähköä (noin 40 sivua kukin) kertomusta. Käytän niistä mieluummin nimitystä kertomus kuin novelli. Kertomusten aiheena ovat ihmissuhteet ja niihin kaikkiin sisältyy kirjan nimen mukaisesti jonkinlainen valhe. Valhe pitää tässä ymmärtää käsitteenä laajasti.

Kuvailen ensimmäistä kertomusta, nimeltään Nachsaison (lomakauden jälkeen). New Yorkissa asuva huilisti matkustaa pariksi viikoksi rannikolle, koska hän on loukannut sormensa, eikä voi työskennellä, mutta hänen pitää harjoitella. Lomakauden jälkeen sää on sateinen ja paikka on hiljainen. Hän näkee kävelyllä ollessaan naisen, jonka hän kohtaa uudelleen illalla ravintolassa. He syövät yhdessä ja tutustuvat. Heidän nimensä ovat Richard ja Susan. Susan kutsuu Richardin seuraavana päivänä aamiaiselle. Erinäisistä merkeistä Richard oli päätellyt Susanin olevan itsensä tavoin suhteellisen vähävarainen. Hänen Bed and breakfast -paikkansa pitäjät tietävät kuitenkin Susanin olevan rikas, eikä vain rikas, vaan suunnattoman rikas. Richard suuttuu ensin, mutta toteaa sitten olevansa jo rakastunut. Seuraa lisää yhdessäoloa ja tutustumista ja päätös muuttaa asumaan yhdessä Susanin loisteliaaseen New Yorkin asuntoon, jonka remontista Richardin pitäisi huolehtia. Susan asuu Los Angelesissa ja kestää hetken aikaa, että hän pääsee muuttamaan. Richard palaa kotiin. Hän kohtaa nuhruisen kodikkaan asuinympäristönsä, jossa hän on viihtynyt ja jossa hän tuntee naapurinsa ja jopa kaduilla oleskelevat nuoret. Hän joutuu päättämään, voiko hän vaihtaa vanhan tutun elämänsä uuteen, aivan toisenlaiseen elämään Susanin rinnalla. Hän rakastaa Susania. Hän päättää. Hän voi vaihtaa, mutta ei nyt, ei nyt heti.

Kaikkien kertomusten ihmissuhteet eivät ole rakastavaisten välisiä. On vanhempien ja lasten suhteita ja aivan satunnaisissa tapaamisissa syntyneitä suhteita. Kertomusten  tunnelma on usein vähän surumielinen, viipyilevä. Pidin niistä kovasti. Paitsi yhdestä, nimeltään Der Fremde in der Nacht (vieras yössä). Sen tarina oli minusta liian mielikuvituksellinen ja epäuskottava muihin kertomuksiin verrattuna. Tätä kertomuskokoelmaa ei ole vielä suomennettu, mutta aikaisempi Liebesfluchten (Neuvoton sukupolvi) on. En ole lukenut sitä, mutta tämän kokemuksen perusteella sekin kannattaisi lukea.

Tutustuin Schlinkiin vuonna 2003, kun eräs saksalainen tuttavani antoi minulle lahjaksi kirjan Der Vorleser (Lukija). Luin sen ja ihastuin. Huomasin vasta myöhemmin, että kirja oli suomennettu. Nythän Lukija on kuuluisa siitä tehdyn elokuvan vuoksi. En ole nähnyt elokuvaa, enkä aio katsoakaan, koska Kate Winslet ei vastaa mielikuvaani kirjan Hannasta. Der Vorleserin jälkeen olen lukenut myös kirjat Die Heimkehr (Kotiinpaluu) ja Das Wochenende (Viikonloppu).

Schlink käsittelee kirjoissaan Saksan historian kipupisteitä. Kirjat on sijoitettu nykyaikaan, mutta niiden taustalla on toinen maailmansota, Saksojen yhdistyminen, 1970-luvun terrorismi.

Schlink on kirjoittanut myös kolme salapoliisiromaania. Olen lukenut nekin. Hänen ensimmäinen kirjansa oli juuri salapoliisiromaani Selbs Justiz (Selbin oikeus), jonka hän oli kirjoittanut yhdessä Walter Poppin kanssa. Muut sarjan kirjat ovat Selbs Betrug (Selbin petos) ja Selbs Mord (Selbin murha). Päähenkilö Gerhard Selb on Mannheimissa toimiva seitsemänkymppinen yksityisetsivä. Selbin iän kautta Saksan historia on mukana näissäkin kirjoissa.

Bernhard Schlink: Sommerlügen
Diogenes 2010. 279 s.