Harry
Martinsonin tunnetuin teos on avaruusrunoelma Aniara. Sen olen lukenut, joten
nyt valitsin luettavakseni romaanin Kulkijan pilvilinnat.
Bolle on
sikarintekijä. Sikarit tehdään käsin. Koneellisesti tehtyjen savukkeiden
syrjäyttäessä sikarit Bolle joutuu työttömäksi. Hänestä tulee kulkuri. Jo ennen
työttömyyttä hän oli välillä jäänyt pois töistä ja lähtenyt vaeltamaan,
nauttimaan vapaudesta.
Kirjan
nimi on ruotsiksi Vägen till Klockrike. Klockrike on poliisien tarkasti
vartioima kunta, johon kulkija ei koskaan päässyt.
”Unelmissa
voi Klockriken saavuttaa. Ja juuri siksi ihmisellä on unelmansa. Että hän
pääsisi irti maallisista kahleistaan.”
Kulkijan
pilvilinnat kertoo sattumuksia Bollen ja muutaman muun
kulkurin elämästä. Miten heidät otetaan taloissa vastaan, annetaanko
kerjääjille ruokaa vai ei, vai pidetäänkö peräti pilkkanaan. Joissakin
paikoissa kulkuri saattaa saada töitä. Joissakin haukutaan laiskuriksi ja
vetelehtijäksi. Poliiseja pitää välttää. Kolmannesta varoituksesta joutuu
pakkotyöhön Vuoreen. Melkein enemmän kuin poliiseja kulkuri pelkää kuitenkin
pelkoa, sitä että muut pelkäävät häntä.
Martinson
lähestyy kulkurielämää filosofisesti. Hän kirjoittaa monessa kohdassa kulkurien
ja muiden ihmisten erilaisista todellisuuksista.
”Kaikkialla
oli todellisuus paikallisesti vakiintunut, asutusseudulla tai erämaassa se oli
paikallinen kysymys. Hänen [Bollen] oma todellisuutensa sen sijaan
seisoi tuhansin jaloin tuhansilla seuduilla. Se ei ollut hajalla, mutta se oli
suunnattoman moniosainen ja jollakin tavoin läsnä kaikkialla eikä missään. Sen
todellisuuden ymmärsivät vain ne, jotka olivat paljon vaeltaneet, paljon
matkustaneet.”
Yhteiskunnallinen
näkökulma vilahtaa muutaman kerran 1800-luvun lopun siirtolaisuutena,
1900-luvun lamavuosien kulkurilaumoina ja vastalauseena ”kiireen ja
uurastuksen touhuavaa epäjumalointia vastaan”.
Kulkijan
pilvilinnat on romaani vapaudenkaipuusta ja unelman
saavuttamattomuudesta. Bolle on ikään kuin ruotsalainen vastine Haanpään Pate
Teikalle, vaikka heidän kohtalonsa ovat lopulta erilaiset.
Blogikirjoituksia
muista Martinsonin kirjoista:
Aniara, Jokken runonurkka
Hyvästi, meri, Kirja-aitta
Nokkoset kukkivat, Sanasulkia
Harry Martinson: Kulkijan pilvilinnat
Suomentanut Annamari Sarajas
WSOY 1949, 320 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Vägen till Klockrike 1948***********
Sikarintekijä lienee nykyisin harvinainen ammatti, ainakin, jos
sikarit kääritään käsin, joten Kulkijan pilvilinnat sopii Helmet-haasteessa
kohtaan 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen.