Panin Makiokan sisarukset merkille jo silloin,
kun suomennos ilmestyi, mutta en tullut sitä lukeneeksi. Klassikkohaasteesta
oli taas hyötyä. Lopultakin tartuin tähän 700-sivuiseen japanilaiseen
merkkiteokseen.
Makiokan
sisarukset ovat ikäjärjestyksessä Tsuruko, Sachiko, Yukiko ja Taeko, kaikki
neljä tyttöjä. Makiokan suku on Osakan vanhoja arvostettuja sukuja, mutta
tytärten isä hävitti suvun omaisuuden lähes kokonaan holtittomilla
elintavoillaan. Koska suvun päämiehenä ei voinut olla nainen, vanhimman
tyttären Tsurukon mies on perinyt appensa aseman tämän kuoltua.
Kirjan
tapahtumia katsotaan Sachikon kautta. Hän on onnellisesti naimisissa
ymmärtäväisen Teinosuken kanssa. Heillä on pieni tytär Etsuko, joka on myös
tärkeä henkilö kirjassa. Vaikka suvun omaisuus on huvennut, Sachikon perhe on hyvissä
varoissa, ja kaikkien Makiokien yhteiskunnallinen asema on korkea. Sukujen arvo
toisiinsa nähden on jonkinlaista yleistä tietoutta.
Nuoremmat
sisaret Yukiko ja Taeko eivät ole naimisissa. Jos pitäisi sanoa lyhyesti, mitä
Makiokan sisarukset käsittelee, niin
vastaus on: Yukikon naittamista. Ensimmäisellä sivulla puhutaan uudesta
sulhasehdokkaasta ja viimeisellä sivulla Yukiko matkustaa häihinsä. Välissä on
tavattu monta ehdokasta. Lukija oppii neuvotteluprosessin välittäjineen ja
virallisine tutustumisineen. Yukiko ja Taeko edustavat vanhaa ja uutta Japania.
Yukiko on kuuliainen suvulle ja äärimmäisen passiivinen. Hän ei tee mitään
edesauttaakseen naimisiinmenoaan, ei edes esiinny edukseen tapaamisissa. Taeko etsii itse itselleen poikaystävän, tai ajan kuluessa poikaystäviä. Hän herättää
tietysti pahennusta, myös siksi, että hän hankkii itse rahaa nukketaiteilijana
ja ompelijana. Naisen ei kuulunut tehdä työtä. Ensin oma suku ja sen jälkeen
aviomies elättivät hänet.
Suomentaja
Kai Nieminen sanoo alkusanoissaan, että Tanizaki kirjoitti Makiokan sisarukset ”rakastamansa Osakan tienoon perinteisen
elämänmuodon ylistykseksi”. Jokakeväinen kirsikankukkaretki tehdään, vaikka
sotatila on alkanut. Vanhempien kuoleman muistopäiviä vietetään
asiaankuuluvasti. Sachiko harjoittelee koton soittoa ja kaunokirjoitusta. Tilaisuuksiin
valitaan oikeanlainen kimono. Jopa moderni Taeko kunnioittaa perinteitä
opettelemalla Yamamura-tanssia. Oleellista on, että perinteisistä muodoista
pidetään kiinni.
Tanizaki
kirjoitti Makiokan sisaruksia toisen
maailmansodan aikaan ja sen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1936-41. Sota näkyy
kirjassa vain pieninä huomautuksina ja nekin liittyvät yleensä Eurooppaan,
jossa sisaruksilla on ystäviä. Minkäänlaista kantaa esimerkiksi Japanin
aloittamaan Kiinan sotaan ei oteta. Sisarusten elämä jatkuu entisenlaisena,
joskus saatetaan todeta, että tällaisena poikkeusaikana juhlat on pidettävä
vaatimattomasti. Minusta tuntui kylmäävältä ajatella, mitä olikaan tulossa.
Sisarusten
elämää seurataan välillä hyvin yksityiskohtaisesti. Varsinkin Yukikon toistuvat
avioliittoneuvottelut alkoivat joskus puuduttaa. Vanhasta japanilaisesta
kulttuurista kiinnostuneelle Makiokan
sisarukset on varmasti antoisaa luettavaa. Sivistävää se on kenelle tahansa,
ja helpottaa nykyisen Japanin ymmärtämistä.
Klassikkohaastetta
9 vetää blogi Tuntematon lukija. Sinne tulee yhteenveto haasteessa luetuista
kirjoista.
Olen
osallistunut kaikkiin kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin. Aikaisemmat
klassikkoni ovat:
- Volter Kilpi: Alastalon salissa
- J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
- Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
- Aino Kallas: Sudenmorsian
- Maria Jotuni: Arkielämää
- Minna Canth: Hanna
- Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
- Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
Suomentanut Kai Nieminen
Tammen Keltainen kirjasto 1991, 716 s.
Japaninkielinen alkuteos Sasameyuki 1943-1948
***********
Helmet-haasteen kohta 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria.