Tiina Raevaara: Kaksoiskierre

 

Tiina Raevaaran dekkaria Kaksoiskierre piti odottaa kauan kirjaston varausjonossa. Aihe ja kirjailija kiinnosti. Perinnöllisyystieteeseen erikoistunut biologi on kirjoittanut rikoskirjan omalta alaltaan.

Tutkimustyön jättänyt Eerika asuu yhdessä lapsuudenaikaisen ystävänsä Kristiinan ja tyttärensä Tuulikin kanssa. Hänen kesken jääneen väitöskirjansa ohjaaja palaa Yhdysvalloista Suomeen ja haluaa Eerikan tutkimusryhmäänsä. Ohjaajalla on tietoa, jolla kiristämällä hän saa Eerikan suostumaan. Eerikalle selviää hyvin pian, että tutkimuksessa ja tutkimusryhmässä ei ole kaikki kunnossa.

Kaksoiskierre ei ole tyypillinen kukasenteki-dekkari. Jännitys kasvaa pikkuhiljaa, kun Eerika tarkkailee pomoaan ja tutkimusryhmän jäseniä ja kun samalla hänen omasta menneisyydestään paljastetaan lisää tietoa. Ainoa ystävä Kristiinakin käyttäytyy oudosti.

Eerika päähenkilönä ei ole mikään puhtoinen täydellisyys, vaan heikkouksineen epävarma ja inhimillinen.

Nopeasti kehittyvän tieteenalan ja tieteellisen kilpailun sekä tutkimusetiikan yhdistäminen rikosjuoneen onnistuu Kaksoiskierteessä hienosti.

”Näkymä soluviljelyhuoneen mikroskoopissa parantaa hetkellisesti mielialaani. Solut kasvavat hyvin, kaikki etenee loistavasti. Ihailen näkyä hetken; solurykelmien läpikuultavaa hohtoa, pientä värinää ympäröivän nesteen liikkuessa. Alkiorakkuloita on kaiken kaikkiaan viisitoista kappaletta, ja ne ovat valmiita injektiota varten, valmiina kasvattamaan sisällään vieraita soluja, kimeerin.”

Kirjan lopusta voisi päätellä, että jatkoa on luvassa. Se vahvistetaankin kansiliepeessä.

Tiina Raevaara: Kaksoiskierre
Like 2020, 260 s.

Tommy Orange: Ei enää mitään

 

Tommy Orangen Ei enää mitään kertoo tarinoita urbaani-intiaaneista, siitä, millaista on olla natiivi yhdysvaltalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Yksi kirjan henkilöhahmoista, taiteilija, toteuttaa projektia, jossa hän kuvaa tarinankertojia videolle. Tarinat ovat tärkeitä. Ne auttavat ymmärtämään, mitä on tapahtunut.

”Veho oli valkoinen mies, joka saapuessaan sai vanhan maailman näkemään omilla silmillään. Katso. Näetkö, juttu on niin, että ensin te annatte minulle kaikki maanne, sitten kaiken huomionne, kunnes olette antaneet tuhkatkin pesästä. Kunnes silmänne väsyvät ettekä näe taaksenne eikä edessänne ole mitään, ja piikki, pullo tai piippu ovat ainoat asiat jotka vielä häämöttävät näkyvissä.”

Nykyajan tarinat ovat surullisia ja karuja. Jos henkilöllä itsellään ei ole alkoholiongelmaa, niin jollakulla läheisellä on. Nuoret sekoilevat huumeiden kanssa ja päätyvät pikkurikollisiksi. Perheet ovat rikkinäisiä, isät väkivaltaisia tai kadonneita. Isoäiteihin voi sentään luottaa.

Näkökulmahenkilöitä on monta. Heillä on siteitä toisiinsa, ja lukiessa pitää olla tarkkana, jotta yhteydet pysyvät mielessä. Kaikki juonihaarat vievät Oaklandin suureen powwow-juhlaan, joka ei suju suunnitelmien mukaan. (Powwow on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tanssijuhla.)

Tommy Orange on cheyenne- ja arapaho-heimojen jäsen. Hän on kirjoittanut silmiä avaavan ja rankan, mutta samalla myötäelävän romaanin ihmisistä, jotka on yritetty häivyttää näkymättömiin.

”Mutta tämä maa, kaikkien Amerikan mantereella asuvien alkuperäiskansojen maa, on rakennettu umpeen, heidän esivanhempiensa maat on haudattu lasiin, betoniin, vaijereihin ja teräkseen, heidän muistinsa on peruuttamattomasti peitetty. Siellä ei ole enää mitään.”

Tommy Orange: Ei enää mitään
Suomentanut Jussi Korhonen
Aula & Co 2020, 329 s.
Englanninkielinen alkuteos There There 2018

HELMET-haaste valmis!

 

Sain vuoden 2020 Helmet-haasteen valmiiksi hyvissä ajoin. Aiemmin on tullut valmista vasta joulukuun loppupuolella. Tänä vuonna vaikeimpia kohtia olivat Iloinen kirja, Kirjassa eksytään ja Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani. Kaikkein hankalin oli Kirja, jonka luet yhdessä jonkun kanssa, koska luen kirjani yleensä yksin. Tuon kohdan selvitin yhteistyöllä blogin Kulttuuri kukoistaa kanssa. Luimme yhdessä kirjan Veljekset Gallén.

Postauksen kuvaan valitsin viisi kirjaa, jotka tekivät suuren vaikutuksen. Tässä koko kirjalistani:

1. Kirja on vanhempi kuin sinä - Jane Austen: Kasvattitytön tarina
2. Iloinen kirja - Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti - James Joyce: Odysseus
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä - Pirkko Saisio: Slava! Kunnia.
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Jovnna-Ánde Vest: Poropolku sammaloituu
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella - Ruth Ware: Nainen hytissä 10
7. Kirjassa rikotaan lakia - Juha Rautaheimo: Hermo – murharyhmän mies
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi - Mary Higgins Clark: Perinnön varjo
9. Kirjassa kohdataan pelkoja - Anne Swärd: Vera
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa - Oliver Friggieri: Viimeinen faldetta (Malta)
11. Vaihtoehtohistoria - Kaspar Colling Nielsen: Tanskan sisällissota 2018-24
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera - Juhani Aho: Juha
13. Kirjassa eksytään - H. G. Wells: Maailmojen sota
14. Urheiluun liittyvä kirja - Luciano Wernicke: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö - Olli Jalonen: Taivaanpallo
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli - Elias Canetti: Soihtu korvassa
17. Tutkijan kirjoittama kirja - Anna Kortelainen: Hyvä Sara!
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja - Eero Ojanen: Jaakko Juteini
19. Kirja, jonka luet yhdessä jonkun kanssa - Viljami Puustinen: Veljekset Gallén
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja - Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta - Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja - Ian McEwan: Makeannälkä
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä - Maria Turtschaninoff: Helsingin alla
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa - Donna Leon: Kasvot kuvassa
25. Kirjassa ollaan saarella - Derek Walcott: Sista karnevalen
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö - Marguerite Yourcenar: Sisaresi, Anna...
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani - Lauri Viita: Kukunor
28. Tulevaisuudesta kertova kirja - Rosa Montero: El peso del corazón
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva - Kenzaburō Ōe: Hikarin perhe
30. Kirjassa pelastetaan ihminen - Ian Rankin: Kuurupiilo
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla - Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa - Olga Tokarczuk: Vaeltajat
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos - Juan José Millás: La soledad era esto
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana - Ann Cleeves: Yöperhoset
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa - Hank Green: Ihan mieletön juttu
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja - Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa - Viveca Sten: Juhannusmurha
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu - Sue Grafton: W is for Wasted
39. Kirjassa lennetään - James Hilton: Sininen kuu
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja - José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan - Heikki Valkama: Pallokala
42. Kirjassa on isovanhempia - Alice Munro: Sanansaattaja
43. Kustantajan kirjasarjassa julkaistu kirja - Gerhart Hauptmann: Soanan kerettiläinen
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa - A S Byatt: Riivaus
45. Esikoiskirja - Marilynne Robinson: Housekeeping
46. Kirjassa on sauna - Paula Havaste: Maan vihat
47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet - 1. J P Koskinen: Helppoa rahaa
48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet - 2. Dennis Lehane: Likaista rahaa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja - Arne Dahl: Friheten
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Viljami Puustinen: Veljekset Gallén

 

Veljekset Gallén on kaksoiselämäkerta Unosta ja Axelista (myöhemmin Akseli Gallen-Kallela). Uno oli kirjailija Puustisen isoäidin isä. Kirjailijalla on ollut käytettävissä perheessä säilynyttä kirjeenvaihtoa.

Veljekset olivat taiteellisesti suuntautuneita.

”Maalaaminen oli Axelin kutsumus. Unon intohimo oli musiikki.”

Axel oli määrätietoinen. Hän halusi taidemaalariksi. Hän opiskeli ahkerasti Suomessa ja äidin sekä stipendien turvin Pariisissa. Axel pääsi tavoitteeseensa. Vaikka Uno rakasti musiikkia, hän jätti musiikkiopinnot kesken, jopa kaksi kertaa. Muutkin opiskelut jäivät. Hän perusti yrityksen, joka teki konkurssin. Kun hän sai hyvän työpaikan Pietarista, hän sai siitäkin ennen pitkää potkut. Vaikuttaa, että hän ei tiennyt itsekään, mitä halusi.

Axel meni naimisiin lapsesta asti tuntemansa Mary Slöörin kanssa. Avioliitto oli ilmeisesti onnellinen, vaikka masentumaan taipuvaisen taiteilijan kanssa elämä ei varmasti ollut aina helppoa. Unon avioliitto ruotsalaisen Ellen Thörnbergin kanssa ei ollut yhtä onnistunut. Pari oli riitaisa, rahahuolet vaivasivat, eikä Elleniin rakastunut pappi Adolf Neovius ainakaan helpottanut tilannetta.

Axelista tuli Akseli Gallen-Kallela, yksi Suomen taiteen kultakauden merkittävimmistä tekijöistä. Hänen ammatillisen elämänsä pääpiirteet olivat minulle ennestään tuttuja, mutta tarkat kuvaukset Pariisin maailmannäyttelystä ja Juséliuksen mausoleumin freskoista syvensivät tietoja. Kävin Juséliuksen mausoleumissa ensimmäisen kerran viime kesänä. Se on todella upea, vaikka freskot eivät enää olekaan alkuperäiset, koska ne tuhoutuivat varsin pian valmistumisensa jälkeen rakennusvirheen vuoksi. Sen olin unohtanut, että Axel maalasi realistisen teoksensa Poika ja varis jo 19-vuotiaana. Uutta oli, että hän asui elämänsä loppupuolella kolme vuotta Yhdysvalloissa.

Uno muutti New Yorkiin 1900-luvun alussa saatuaan konttorityötä Hornborg & Co:lta, joka edusti Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiötä. Vaimo ja tytär jäivät Suomeen, ja kun avioero oli selvä, Ellen meni naimisiin Neoviuksen kanssa. New Yorkissa Uno pääsi rakkaan viuluharrastuksensa pariin soittajana sekä kysyttynä jousisoitinten korjaajana ja huoltajana. Hän liittyi myös vapaamuurareihin ja nousi omassa loosissaan korkeaan asemaan. Vapaamuurarien toimintaa ja riittejä kuvataan kirjassa turhankin tarkasti.

Kahden veljeksen yhteinen elämäkerta on oivallinen idea, ja tuloksena on hyvä kirja. Lukiessa tulee mietityksi ihmisen elämänkohtaloa laajemminkin. Akseli Gallen-Kallela haudattiin Suomen valtion varoin Hietaniemeen. Veli Uno on haudattu New Yorkin Queensiin St. Michael’sin hautausmaalle.

”Unon haudasta on jäljellä numero hautausmaan luettelossa. Ei ristiä, ei kiveä. Vain paikka vihreällä nurmella.”

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja julkaisee postauksen tästä kirjasta samaan aikaan kanssani.

Viljami Puustinen: Veljekset Gallén
Like 2020, 320 s.

***********

Helmet-haaste: 19. Kirja, jonka luet yhdessä jonkun kanssa.

Dekkareita: Buchholz, Neuhaus ja Susi

Saksalaisen Simone Buchholzin dekkareita on kehuttu blogeissa (mm. Kirsin kirjanurkassa), joten päätin kokeilla Revolverisydäntä. Se on ensimmäinen kirja syyttäjä Chastity Rileysta kertovassa sarjassa. Tapahtumapaikka Hampuri lisäsi kiinnostusta. Olen käynyt siellä, ja on aina mukavampi lukea edes jollakin tavalla tutusta kaupungista kuin täysin tuntemattomasta paikasta.

Alku ei ollut lupaava, kun Chastity osoittautui elämässään eksyksissä olevaksi, traumatisoituneeksi, yksinäiseksi ja liikaa ryyppääväksi. Näitä hahmoja dekkarit ovat pullollaan. Mutta pikkuhiljaa kirja veti mukaansa. Syynä oli tunnelma ja tekstin tyyli, jossa on piirteitä kovaksikeitetystä rikoskirjallisuudesta. Miljöö on Hampurin pahamaineinen Sankt Pauli, Reeperbahnin ympäristö ja läheinen Elben rannan satama-alue.

”Kello on viittä vaille puoli yksitoista. On säkkipimeää ja tuulee kuin venäläisissä elokuvissa. Vastarannalla välkkyy ja huohottaa teollisuusromantiikka, vaivihkaa ja pidättyväisesti, yötilaan asetettuna. Nostan trenssitakkini kauluksen pystyyn, työnnän kädet taskuihin ja kävelen hitaasti vettä kohti yrittäen mukauttaa askeleeni huojuntaan ja liukkaisiin puulankkuihin.”

Seudulla liikkuu sarjamurhaaja, jonka kohteena ovat yhden klubin tanssitytöt. Syyllisen tietää heti, kun hän ensimmäisen kerran ilmestyy näkyviin. Revolverisydämessä pääasia ei ole poliisityön kuvaus, vaan – toistan – tunnelma. Chastityn erikoiskyky astuu esiin. Hän pystyy kaivautumaan rikollisen mieleen.

”On tiedettävä, miltä pahuus näyttää, jotta sen tunnistaa, kun se tulee vastaan.”

Chastity Riley -dekkareita voin hyvinkin lukea lisää.

Neuhausin Bodenstein-Kirchhoff -kirjat ovat Buchholziin verrattuna hyvin perinteisiä poliisidekkareita. Ennen Susihukkaa olen lukenut niistä neljä aiempaa (Eine unbeliebte Frau, Mordsfreunde, Tiefe Wunden ja Lumikin on kuoltava). Kolmea ensimmäistä ei ole suomennettu. Susihukka on sarjan kuudes osa, joten viides, Joka tuulen kylvää, jäi ainakin toistaiseksi lukematta.

Susihukka alkaa, kun Mainista löytyy nuoren tytön ruumis. Jokeen on päätynyt myös yksi aikaisempi samantapaisen murhan uhri. Tuo tapaus on jäänyt selvittämättä, mutta saattaa liittyä tähän uuteen. Läheisellä asuntovaunualueella asustaa ehdonalaiseen päässyt pedofiliasta tuomittu entinen huippujuristi. Hän on ilmeinen epäilty.

Murhan tutkimusten rinnalla kulkee kansallisesti kuuluisan tv-juontajan tarina. Hän on päässyt sensaatiomaisen jutun jäljille. Tämä juonihaara liittyy tietysti ennen pitkää ensimmäiseen.

Susihukan aiheena on pedofilia. Mitään vastenmielisiä kuvauksia ei ole, kuten ei Neuhausilla yleensäkään. Ennemminkin esillä on rikoksen vaikutus uhrin käytökseen ja myöhempään elämään.

Kirjassa annetaan harvinaisen selviä vinkkejä syyllisistä, joten loppuratkaisu ei ole yllätys.

Kirchhoffin ja Bodensteinin vanha kiusankappale, ex-kollega Behnke, ilmestyy häiritsemään heitä sisäisen tarkastajan ominaisuudessa. Behnken kautta aukeaa vielä muihin tutkimuksiin liittyvä juonikuvio, jolla on hieman yllättävämpi lopputulos.

Luin muutama vuosi sitten Pauliina Suden Takaikkunan, joka sai Vuoden johtolanka -palkinnon 2016. Takaikkuna oli niin jännittävä, että kliseisesti sanottuna sitä ei voinut päästää käsistään. Pulssi päättää trilogian, jonka Takaikkuna aloitti. Keskimmäistä osaa Seireeni en ole lukenut, mutta se ei haitannut Pulssin seuraamista.

Kirjoitin Takaikkunasta aikanaan, että tapahtumien yllä väreili uhka, joka teki kirjasta loistavan. Pulssista tuo uhka puuttuu kokonaan. Takaikkunasta tuttu Leia Laine kaapataan yksinäiselle mökille pohjoiseen. Mutta kun kaappaajana on Leiaan rakastunut Timo Ratanen – vanha tuttu hänkin – vaaran tuntua ei synny, vaikka Leia jääkin pakkasen ja lumen ympäröimään mökkiin yksin ilman yhteyksiä ulkomaailmaan.

Timo Ratanen on piileskellyt mökillä puolisen vuotta. Epäselväksi jää, ketä. Tietokonevelhona hän on varustanut mökin vahvalla puolustautumisjärjestelmällä. Sitä ohjaa tekoäly, joka puhuu Leian äänellä. Kirja kääntyy jännittävän sijasta humoristiseksi, kun Leia yrittää saada omalla äänellään puhuvan tekoälyn toimimaan haluamallaan tavalla.

Nimi Pulssi tulee todellisesta maapalloa uhkaavasta vaarasta.

”Kuten tiedätte, Auringosta ryöppyää ajoittain avaruuteen suurienergisiä hiukkasia ja sähkömagneettista säteilyä. Kun hiukkaspulssi osuu maapallon magneettikenttään, näemme sen napa-alueiden upeina valoilmiöinä.”

”Hänen [tähtitieteilijä Carringtonin] mukaansa nimettiin magneettimyräkkä, joka tapahtui vuonna 1859, silloin revontulia ihmeteltiin keskellä päivää Karibialla asti. Lennätinyhteydet ympäri maailmaa katkesivat, laitteet kärähtivät ja langat kipinöivät. Osa lennättimistä alkoi toimia itsekseen, morsettaa puuta heinää. Voitte kuvitella, mitä tuhoa moinen myrsky saisi aikaan tänä päivänä.”

Simone Buchholz: Revolverisydän
Suomentanut Anne Kilpi
Huippu 2019, 307 s.
Saksankielinen alkuteos Revolverherz 2008


Nele Neuhaus: Susihukka
Suomentanut Veera Kaski
WSOY 2018, 556 s.
Saksankielinen alkuteos Böser Wolf 2012


Pauliina Susi: Pulssi
Tammi 2020, 304 s.

Lipponen, Tuominen & Wallenius: Juice puhuu Vol. I ja Vol. II

 

Kaj Lipponen on toimittanut kirjat Juice puhuu. Kootut muistelmat Vol. I ja Vol. II haastattelunauhoista, jotka toimittajat Harri Tuominen ja Waldemar Wallenius tekivät 1990. Ohjelmasarjan 40 osaa lähetettiin Radio 957:ssä Juicen 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Kirjoista on poistettu haastattelijoiden osuus, joten niissä todella vain Juice puhuu. Joissakin kohdissa on selkeyden vuoksi hakasuluissa viitattu toimittajien repliikkeihin.

Ohjelmassa oli ideana, että Juice ja toimittajat kuuntelivat yhdessä kaikki Juicen tekemät levyt, joita Juice sitten kommentoi. Vol. I päättyy 1980 julkaistuun LP-levyyn XV yö ja Vol. II bonusraitana vuoden 1991 levyyn Taivaan kappaleita, jolla on mukana Norjalainen villapaita.

Juicen puheista kuuluu hänen verbaalinen lahjakkuutensa ja laaja lukeneisuutensa. Hän kutsuu itseään monta kertaa huonoksi laulajaksi. Hän korostaa olevansa tekstintekijä, eikä laulaja.

”Emmää varmaan kirjottanu oikeestaan mitään sen ohi, mitä koulussa piti kirjottaa, ennen kuin sitten joskus kuuskyt… eli mä olin toisella kymmenellä kuitenkin, ku mä rupesin kyhäämään kaikennäköstä. Kirjotin aineista pakinoita jossain vaiheessa ennen puoltaväliä 60-lukua. Sillon huomasin, et näitähän voi tehdä näinkin, ja sit siit lähtien mä rupesin kirjottaa runoja. Sitten iskelmäsaralle: kirjottelin vanhoista tai tutuista iskelmistä omia versioita, ja tätä kautta se lähti.”

Juice analysoi tekstejä joskus tarkasti, esimerkiksi Mikko Alatalon kanssa tekemäänsä kappaletta Semifinale älppäriltä Juice ja Mikko. Säkeen ”Laulut vaihtuvat laulajiin.” kommentti: Kun laulaja alkaa olla tärkeempi ku se mitä se sanoo, ollaan hakoteillä. Kun Juice kertoo tekstien taustoista, puhutaan vakavista asioista kuten julkisuuden ja kuuluisuuden kokemisesta, ja sivutaan kaikenlaista, kuten Juicen suhdetta virkavaltaan ja poliitikkoihin.

Vol. II:ssa käydään läpi myös Juicen muille artisteille sekä elokuviin tekemiä lauluja, ja käännöstekstejä. Juice käänsi suomeksi Frank Zappaa tai vaikka Dolly Partonia Katri-Helenalle. Hän käänsi myös Dylania, mutta ei antanut julkaista suomennoksiaan.

Kun tavallinen matkustaja joutuu odottamaan pitkään junanvaihtoa, syntyy vain harmistumista. Kun taiteilija odottaa Pieksämäen asemalla, syntyy blues.

”Se oli syksyä tai kevättä. Aika lähellä kesää kuitenki. Näin [kuvittelin itselleni ohjelmaa, kun aika ei oikein kulunut]. Hyvä ohjelma tuli.”

Hyviä kirjoja tuli myös Juicen puheista. Ehdotonta luettavaa kaikille hänen musiikistaan – hänen teksteistään – pitäville.

Lipponen, Tuominen & Wallenius: Juice puhuu Vol. I
Into 2020, 2. painos, 248 s.
Lipponen, Tuominen & Wallenius: Juice puhuu Vol. II
Into 2020, 324 s.

Curie & Co – Coola kvinnor som fått Nobelpriset

 

Annika Meijerin Curie & Co – Coola kvinnor som fått Nobelpriset on toteutukseltaan samanlainen kuin muutaman vuoden takainen menestysteos Iltasatuja kapinallisille tytöille. Kirjaan valituista 16 nobelistista on piirroskuva ja kolme sivua tekstiä kustakin. Ideana on osoittaa tytöille, että mahdollisuudet ovat auki mihin vain, kun luottaa itseensä. Lääketieteestä palkitun Barbara McClintockin sanoin:

”Om du vet att du är inne på rätt spår, om du har denna inre vetskap, kan ingen tysta dig – oavsett vad de säger.”

Aivan pikkulapsille tätä kirjaa ei ole tarkoitettu. Kustantajan sivulla suositus on yhdeksästä vuodesta ylöspäin.

Nobelistit esitellään palkinnon myöntämisvuoden mukaisessa järjestyksessä, jolloin Marie Curie on itseoikeutetusti ensimmäisenä. Jokaisesta Nobel-palkintojen kuudesta kategoriasta on mukana ensimmäinen palkittu nainen. Muilta on nostettu heidän elämäntarinastaan esille jotakin erityistä, kirjallisuudessa esimerkiksi juutalaisen Nelly Sachsin viime hetken pako Berliinistä Ruotsiin ja Svetlana Aleksijevitšin kotimaassaan kokema vaino.

Tieteen nobelistien elämäkerroissa näkyy, miten vaikeaa tyttöjen on ennen ollut päästä opiskelemaan, erityisesti aloja, joita ei pidetty tytöille sopivina. Ja jos oli onnistunut voittamaan alkuvaikeudet, niin suuretkaan meriitit eivät auttaneet etenemään uralla. Aviomies saattoi saada yliopistosta tutkijan paikan, mutta vähintään yhtä pätevä vaimo joutui tyytymään avustajan asemaan. Näin kävi esimerkiksi lääketieteen nobelistille Gerty Corille. Hänestä tuli professori vasta Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.

Kirjan lopussa on luettelo kaikista vuoteen 2019 mennessä Nobelilla palkituista naisista. Heitä on 54. Kaikkiaan nobelisteja on 919. 17 naista on palkittu rauhan Nobelilla, 15 kirjallisuuden (Louise Glück tältä vuodelta ei ole luvussa vielä mukana), ja tieteen palkinnoista yleisin on ollut lääketiede, josta on palkittu 12 naista.

Hienon piirroskuvituksen on tehnyt Helena Frank.

Annika Meijer: Curie & Co – Coola kvinnor som fått Nobelpriset
Kuvitus Helena Frank
Triumf förlag 2020, 78 s.

José Eduardo Agualusa: Menneisyyksien myyjä

Félix Ventura, albiino ja löytölapsi, myy ihmisille menneisyyksiä. Angolassa niille on kysyntää.

”Hänen palveluksistaan oli kiinnostunut kokonainen yhteiskuntaluokka, nouseva porvaristo. He olivat yrittäjiä, ministereitä, tilanomistajia, timanttikauppiaita ja kenraaleja – ylipäätään ihmisiä, joiden tulevaisuus oli turvattu. Näiltä ihmisiltä puuttuu kuitenkin loistava menneisyys, heiltä puuttuvat kuuluisat esi-isät ja näistä kertovat dokumentit. Lyhyesti sanottuna heiltä puuttuu nimi, josta loistaa jalosukuisuus ja sivistys. Félix myy heille kokonaan uuden menneisyyden.”

Félixin toimia seuraa ja niistä kertoo hänen asunnossaan majaileva afrikkalainen tiikerigekko, jolla on menneisyys. Se on ollut edellisessä elämässään ihminen.

Menneisyyksien myyminen johtaa ajattelemaan muistoja ja niiden vaikutusta. Ovatko muistot aitoja? Ovatko muistot omiamme vai muiden meille kertomia? Onko menneisyytemme totta? Tekeekö uusi menneisyys ihmisestä toisenlaisen?

Kun Félix saa uuden asiakkaan, jolle pitää menneisyyden lisäksi luoda uusi nykyisyys nimestä alkaen, joudutaan tapahtumasarjaan, jonka lopussa kysymys kääntyy toisinpäin. Mitä tapahtuu, kun ihminen saa tietää todellisen menneisyytensä?

Menneisyyksien myyjä on pohdiskeleva, paikoin unenomainen teos, jonka katse laajenee myös Angolan lähimenneisyyteen.

José Eduardo Agualusa: Menneisyyksien myyjä
Suomentanut Pirkka Valkama
Kampus Kustannus 2015, 162 s.
Portugalinkielinen alkuteos O vendedor de passados 2004

***********

Maailmanvalloitus: Angola.

Kuukauden nobelisti Camilo José Cela: Café de artistas y otros cuentos

 

Espanjalaisen Camilo José Celan tunnetuimmat teokset ovat La familia de Pascual Duarte (Pascual Duarten perhe) ja La colmena (Mehiläispesä). Ne on molemmat suomennettu. Olen lukenut romaanin La familia de Pascual Duarte parikin kertaa ennen blogiaikaani.

Café de artistas y otros cuentos (taiteilijoiden kahvila ja muita kertomuksia) on kokoelma lyhytproosaa. Café de artistas on kokoelman ainoa varsinainen novelli. Se kertoo nimensä mukaisesti madridilaisesta kahvilasta, jonka asiakkaina on kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Kahvilan elämää katsotaan maalta Madridia valloittamaan tulleen nuorukaisen silmin. Hän ei ole vielä päättänyt, tapahtuuko valloitus kirjoittamalla vai piirtämällä. Novellin tyyli on satiirinen. Osansa saavat seuraavan kirjallisuuspalkinnon voittoa odottavat kokeneet kirjailijat, kustantajan vaatimuksiin kiltisti suostuvat aloittelijat, itseään kirjailijoiksi kuvittelevat muistiinpanojen tekijät. Novellissa on myös surullinen juonne, kun vanha vakioasiakas menettää elämänhalunsa halveksuvien puheiden vuoksi.

Novelleja olisin lukenut mielelläni enemmänkin, mutta kokoelman muut kertomukset osoittautuivat hyvin lyhyiksi, kahden kolmen sivun mittaisiksi. Niiden aiheet olivat usein ajankohtaisia ja selvästi jostakin uutisesta alkunsa saaneita. Kirjoitukset vaikuttivat lehtikolumneilta. Kun tutkin asiaa netistä, selvisikin, että kolumneista on kysymys. Kirjan ensimmäinen versio on julkaistu 1953, joten ajankohtaiset aiheet eivät enää olleet sellaisia. Lukemaani kokoelmaa on täydennetty myöhemmillä kirjoituksilla, minkä näki aiheista kuten Vietnamin sota ja Jacqueline Kennedyn ja Onassiksen avioliitto. Taitava kirjailija tietysti pystyi laajentamaan lähtökohtana olleista uutisista yleisempään pohdiskeluun.

Lyhyet kirjoitukset oli koottu neljän otsikon alle. La penúltima novela (toiseksi viimeinen romaani) ja El abejorro y la lanza (kimalainen ja keihäs) sisälsivät enimmäkseen juuri ajankohtaisaiheisia juttuja, joilla ei tuntunut muuten olevan mitään yhteistä, esimerkiksi temaattisesti. Osiossa El reino del espíritu (hengen valtakunta) aiheena oli kirjailijan työ pienten tunnelmakuvien kautta, ja otsikon El otro mundo (toinen maailma) kirjoitukset lähtivät liikkeelle vanhoista legendoista.

Café de artistas y otros cuentos ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Olisi kannattanut ottaa luettavaksi joku Celan romaani. Pascual Duarten perheestä on kirjoitus blogissa Hyönteisdokumentti, Mehiläispesästä blogissa Hurja Hassu Lukija ja kolmannesta Celalta suomennetusta romaanista Masurkka kahdelle kuolemalle Jokken kirjanurkassa.

Camilo José Cela: Café de artistas y otros cuentos
Salvat Editores 1969, 190 s.