Norjalaisen nobelistin Sigrid
Undsetin Kristiina Lauritsantytär on 1300-luvun alkupuolelle sijoitettu
trilogia. Se kertoo varakkaan talonpojan tyttären elämän pikkutytöstä kuolemaan
saakka. Trilogian osilla on omat nimensä: I Seppele, II Emäntä, III Risti.
Kristiina Lauritsantytär on psykologinen historiallinen teos. Siinä on joitakin historiallisia henkilöitä, komeaa maisemakuvausta ja 1300-luvun usein väkivaltaista elämää, mutta tärkeintä ovat ihmissuhteet. Kristiinan suhde isään hallitsee koko hänen elämäänsä. Vanhemmat ovat saaneet monta lasta, mutta aikuisiksi heistä kasvavat vain Kristiina ja hänen nuorin sisarensa Ramborg. Kristiina on isälleen hyvin rakas. Kristiina hylkää isän hänelle tarkoittaman miehen, valitsee toisen ja on raskaana mennessään naimisiin. Hän pitää tekoaan petoksena isää kohtaan ja tuntee siitä syyllisyyttä. Toinen tärkeä ihmissuhde on tietysti hänen miehensä Erlend, jota Kristiina rakastaa, mutta joka oli monessa suhteessa huono valinta. Kristiinan hylkäämä ensimmäinen kihlattu Simon ei koskaan lakkaa rakastamasta Kristiinaa, vaikka meneekin naimisiin tämän sisaren kanssa. Simon on tärkeä henkilö monessa Kristiinan elämän käännekohdassa.
Katolinen uskonto on vahvasti
mukana ihmisten elämässä. Kristiinalla on luottopappi, joka tietää kaikki hänen
salaisuutensa. Suhde kirkkoon vaihtelee. Välillä Kristiina saa helpotusta
synnintuntoonsa, mutta toisaalta usko painostaa. Pakanalliset tavat ja
uskomukset elävät vielä luontevasti kristinuskon rinnalla. Kristiinakin tekee taikoja pelastaakseen Simonin pikkupojan hengen.
Kirjoitan seuraavaksi lyhyesti
jokaisesta osasta. Huom! sisältää lisää juonipaljastuksia.
I Seppele
Seppele päättyy Kristiinan häihin. Hänen
valittunsa Erlend on hyvää sukua ja periaatteessa varakas. Hän ei kuitenkaan
osaa pitää huolta omaisuudestaan. Erlend on naistenmies. Ennen Kristiinaa hän
on asunut naisen kanssa, joka on synnyttänyt hänelle kaksi lasta. Nainen tekee
itsemurhan Kristiinan ja Erlendin läsnäollessa, mikä painaa Kristiinaa hänen
loppuelämänsä. Erlend on ihmisenä niin miellyttävä ja rohkea, että hän voittaa
muut yleensä puolelleen. Jopa Kristiinan isä Lauritsa hyväksyy vävynsä jollakin
tasolla sen jälkeen, kun tämä osallistuu itseään säästämättä heidän
kyläkirkkonsa tulipalon pelastustöihin.
II Emäntä
Kristiina muuttaa Erlendin kartanoon,
joka on huonossa kunnossa. Erlend kulkee mieluummin valtakunnan tehtävissä
sotimassa kuin hoitaa tilaansa. Kristiinan johdolla tila alkaa kohentua.
Kristiina synnyttää viidessä vuodessa viisi poikaa, joukossa yhdet kaksoset.
Hieman myöhemmin hän saa kaksi poikaa lisää. Kaikki jäävät henkiin. Emännän
alkupuolella Kristiina taistelee omantunnonvaivojensa kanssa ja käy ensimmäisen
lapsen jälkeen paljain jaloin kävellen katumusmatkalla Nidarosin kaupungissa
arkkipiispan luona. Emännän loppuosa keskittyy Erlendiin, joka on
kuninkaan sukulainen, mutta osallistuu salaliittoon tätä vastaan. Hän jää
kiinni omaa huolimattomuuttaan, ja hänet tuomitaan kuolemaan. Simonin
avustuksella kuolemantuomio perutaan, ja Erlend pääsee vapaaksi, mutta menettää
lähes koko omaisuutensa.
III Risti
Kristiina ja Erlend muuttavat
Kristiinan kotitilalle, jonka hän on vanhimpana lapsena perinyt. Kristiina on huolissaan
poikiensa tulevaisuudesta, eikä Erlendistä ole häntä tukemaan. Erlend ei viihdy
Kristiinan tilalla, vaan muuttaa pieneen mökkiin, jonka on perinyt eräältä
sukulaiseltaan. He saavat vielä yhden pojan, joka kuitenkin menehtyy pian.
Ensin Simon, sitten Erlend kuolee väkivaltaisesti. Kristiinan pojat löytävät
paikkansa. Yksi pojista jää pitämään tilaa, kaksi vanhinta menee luostariin (tätä
päätöstä Kristiina suree vanhimman pojan osalta), yksi löytää puolisokseen
varakkaan lesken, muut menevät vieraiden palvelukseen. Kun tilalle jäänyt poika
menee naimisiin, Kristiinakin lähtee luostariin. Siellä hän kuolee ruttoon, kun
musta surma leviää Norjaan.
Tekstinäytteenä Kristiina Lauritsantyttärestä
otan viimeisestä osasta kohdan, joka kuvaa Kristiinan äitinä harteillaan tuntemaa taakkaa.
”Ahertanut ja raatanut hän oli
siitä päivästä asti, jolloin hän ratsasti morsiamena Erlend Nikulauksenpojan
kartanoon – ja hän oli nähnyt, että yhden täytyi raataa, jotta jotakin
jäisi sille, jota hän kantoi sydämensä alla. Ellei tuon tulevan isä pystynyt
siihen, oli se hänen tehtävänsä.”
Pidin Kristiina
Lauritsantyttärestä paljon. Ainoastaan se vaivasi, että näin pitkässä
trilogiassa olisi voinut olla henkilöluettelo tai Kristiinan sukupuu tai
molemmat, varsinkin kun kirjaan tuotiin välillä uusia henkilöitä sen kummemmin
heidän taustaansa selittämättä. Jos joku kiinnostuu Kristiinasta, niin
ensimmäisen osan voi lukea itsenäisenä teoksena. Kaksi muuta tarvitsevat edeltävät
osat taustakseen.
Kirjabloggaajien 17. klassikkohaasteen koontipostaus on blogissa Oksan hyllyltä.
Sigrid Undset: Kristiina Lauritsantytär
Norjankielinen alkuteos Kristin LavransdatterSuomentanut Siiri Siegberg
I Seppele
WSOY 1938, 4. painos, 394 s., alkuteos Kransen 1920
II Emäntä
WSOY 1938, 3. painos, 560 s., alkuteos Husfrue 1921
III Risti
WSOY 1938, 3. painos, 552 s., alkuteos Korset 1922
Kaikki osat ilmestyneet ensimmäisen kerran suomeksi 1923
***********
Helmet-haaste: kohta 7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta.