Anne Tyler: Palmikko

 

Olen lukenut aivan sattumalta peräkkäin kolme kirjaa, joissa perhe on suuressa osassa. Ensimmäinen oli Leena Lehtolaisen taiteilijaromaani Korkean paikan lumo, toinen Sara Mesan romaani, jonka nimikin oli Perhe (La familia), ja nyt kolmantena Anne Tylerin Palmikko.

Palmikon alussa Serena on rautatieasemalla poikaystävänsä kanssa ja näkee miehen, jota arvelee serkukseen, mutta ei ole aivan varma. Hänen poikaystävänsä ihmettelee, miten joku voi olla tunnistamatta serkkuaan. Hän selvittää, että kyseessä todella on Serenan serkku. Minusta ei ole lainkaan kummallista, ettei serkkua tunnista, kun ei ole vuosiin nähnyt. Eikä sekään ole outoa, että serkukset tapaavat vain harvoin.

Tästä siirrytään tutustumaan Serenan sukuun ja erityisesti hänen isovanhempiinsa. Robin ja Mercy ovat sympaattisia, mutta vanhempina hieman huolettomia. Ensimmäisellä lomamatkalla perheenjäsenten väliset suhteet hahmottuvat. Tytöt Alice ja Lily ovat jo teini-ikäisiä. Alice alkaa ottaa vastuuta perheestä, kun äiti Mercy keskittyy maalaamiseen. Lily, josta tulee aikanaan Serenan äiti, sekoilee poikien kanssa. Tyttöjä paljon nuorempi David ja isä eivät löydä yhteistä säveltä. Robin on kätevä käsistään, eikä ymmärrä mielikuvitusmaailmassa leikkivää vähän arkaa poikaansa.

Yllättävin vaihe perheen elämässä – ja se, josta pidin eniten – oli Mercyn itsenäistyminen sen jälkeen, kun David lapsista viimeisenä muutti pois kotoa. Mercy muutti myös. Hän siirtyi asumaan ateljeehensa. Mercy ja Robin eivät eronneet, he asuivat lähellä toisiaan ja tapasivat usein. Robin yritti, turhaan, salata lapsilta oikean asiaintilan. Turhaa salailua oli suvussa myöhemminkin lapsenlapsia myöten. Kaikki tiesivät kuitenkin toistensa salaisuudet.

Palmikossa kaikki henkilöt ovat mukavia, ja heidän käytöksensä on ymmärrettävää. Tyler kuvaa heitä lämmöllä, välillä huumorillakin. Minusta perheenjäsenten suhteissakaan ei ole mitään varsinaisia ongelmia. Davidin loppupäätelmä on, että perheen jäljet näkyvät ihmisessä samalla tavalla kuin hiuksissa kiharat sen jälkeen kun ranskalainen palmikko on purettu.

Anne Tyler: Palmikko
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2023, 248 s.
Englanninkielinen alkuteos The French Braid 2022

***********

Palmikko oli täsmävalinta Helmet-haasteen kohtaan 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää. Palmikko sopii tähän, koska perhe syö poikkeuksellisen pääsiäisaterian, jolle David tuo nähtäväksi tulevan vaimonsa. Tämä kohta jäi yllättäen haasteessa viimeiseksi. Etukäteen luulin, että se täyttyisi helposti. Blogini sivulla Haasteet on vuodenvaihteeseen saakka haasteeseen lukemani kirjat ja linkit niiden arvioihin.

Anne Tyler: The Beginner's Goodbye

Olen lukenut aikaisemmin kaksi Anne Tylerin kirjaa: Pyhimys sattuman oikusta ja Nooan kompassi. Kummastakaan en erityisemmin pitänyt. Pyhimys sattuman oikusta on kuitenkin kirjoja, jonka muistan hyvin, vaikka sen lukemisesta on pitkä aika. Sen ihmiskohtaloissa oli siis jotakin ajatuksia herättävää. Nooan kompassi oli minusta yhdentekevä. Sen sijaan tämä kirja, The Beginner’s Goodbye, tästä minä pidin.

Aaron Woolcott on menettänyt vaimonsa Dorothyn, kun heidän talonsa päälle kaatui puu. Kirjassa Aaron muistelee vaimoaan ja yrittää selvitä surustaan. Kun ensimmäinen tyrmistys on ohi, Aaron pohdiskelee avioliittoaan perusteellisemmin, ja silloin Dorothy alkaa näyttäytyä hänelle. He keskustelevat asioista, jotka jäivät sanomatta. He keskustelevat myös näennäisesti turhanpäiväisistä asioista, kuten pikkuleivistä, mutta sekin keskustelu lisää Aaronin ymmärrystä avioliitostaan ja sen kipupisteistä.

Aaronin talon korjaamisen hoitavalla urakoitsijalla Gilillä (josta tulee myöhemmin hänen lankonsa) on ollut samantapainen kokemus isänsä kuoleman jälkeen.

”Every so often, I reflect on that story Gil told me: how his father came back from the dead to check on Gil’s construction work. I know Gil felt it was his father’s unfinished business that brought him, but what’s occured to me lately is, couldn’t it have been Gil’s unfinished business? Couldn’t Gil have been thinking, I wish to God I could have settled things with my pop?”

Kirjassa on tietysti kipeitä kohtia, mutta aiheestaan huolimatta se ei ole surullinen. Kerrankin takakannessa sanotaan jotakin, johon voin täysin yhtyä. Kirja on ”… infused with gentle humour”.

Kirjan nimestä vielä. Aaronilla ja hänen sisarellaan on pieni kustantamo, joka selviää nykytekniikan paineissa julkaisemalla sarjaa käytännöllisiä opaskirjoja. Kirjojen nimet ovat tyyliin The Beginner’s Wine Guide, The Beginner’s Monthly Budget, The Beginner’s Book of Dog Training.

The Beginner’s Goodbye on ilmestynyt suomeksi tänä vuonna nimellä Jää hyvästi. Sen ovat lukeneet ja siitä ovat pitäneet ainakin Sara ja Arja.

Anne Tyler: The Beginner’s Goodbye

Vintage Books 2013, 262 s

Ilmestynyt 2012