William
Butler Yeats tunnetaan runoistaan, mutta hän kirjoitti myös lyhytproosaa. Kokoelmassa
Short Fiction on alun perin 1890-luvulla lehdissä ilmestyneitä
novelleja. Suurimman osan niistä Yeats kokosi teokseen The Secret Rose,
joka julkaistiin 1897. Short Fiction sisältää The Secret Rose -novellien
lisäksi muutaman muun kertomuksen.
Kokoelman
aloittaa pitkä novelli John Sherman. Se on novelleista ainoa, joka on perinteisen
realistinen. John Sherman viettää vaatimatonta elämää Irlannin länsirannikolla
sijaitsevassa pikkukaupungissa kunnes suostuu lähtemään Lontooseen
työskentelemään setänsä laivameklariyrityksessä. Novelli asettaa vastakkain elämän
Lontoossa ja irlantilaisella maaseudulla. Eroa korostavat Johnin naiset.
Lontoolainen kihlattu on flirttaileva ja pinnallinen. John palaa
kotipaikkakunnalle ymmärrettyään rakastavansa vanhaa ystäväänsä, joka on tyyni
ja vastuuntuntoinen.
The
Secret Rose -novellit ovat tarunomaisia lyhyitä
kertomuksia, jotka perustuvat Irlannin myyttiseen historiaan, legendoihin ja
kansantarinoihin. Novellien aiheena on kuolevaisten maailman ja näkymättömän
kanssakäyminen, tai kuten Yeats itse sen ilmaisi: ”the war of spiritual with
natural order”. Niissä on kelttiläisiä jumalia, keijuja ja henkiä. On kuningas,
jonka päässä kasvaa hiusten sijasta haukan sulkia, ja bardi, joka ei lopeta
laulamista, vaikka hänen kaulansa katkaistaan. Joidenkin kertomusten
lähtökohtana on historiallinen tapahtuma, kuten novellissa The Curse of the
Fires and of the Shadows Sligon dominikaaniluostarin tuhopoltto 1600-luvun
sisällissodassa.
Monen
tarinan päähenkilö on Hanrahan the Red, punatukkainen naisiin- ja viinaanmenevä
opettaja, joka on maankuulu runoilija ja lauluntekijä. Novellissa The Book of the Great Dhoul and Hanrahan
the Red on tyypillinen aihe. Hanrahan
ostaa kirjan, jonka kirjoittajaksi oletetaan the Great Dhoul (dhoul=devil). Hän
lukee kirjasta ohjeen, miten saa henget ilmestymään. Hän kutsuu ohjeiden mukaan
Cleenaa, eteläisten keijujen kuningatarta ja ilman henkeä. Cleena ilmestyy, ja
Hanrahan kutsuu häntä monena peräkkäisenä yönä. Lopulta Cleena ottaa
kuolevaisen ihmisen hahmon ja sanoo rakastavansa Hanrahania, mutta Hanrahan
ajaa hänet pois sanoen rakastavansa Cleenan henkiolentoa. Cleena kiroaa Hanrahanin. ”A sorrow of all sorrows
is upon you Owen Hanrahan the Red.”
Pidin Yeatsin
mystisistä tarinoista, vaikka niiden lukeminen olikin sanaston vuoksi hieman
työlästä. Sen sijaan kokoelman loppupuolen kolme novellia (Rosa Alchemica,
The Tables of the Law ja The Adoration of the Magi), jotka
perustuvat Yeatsin kiinnostukseen alkemiaan ja teosofiaan, olivat jo liiankin outoja.
Yleensä
luen kirjojen esipuheen vasta, kun olen lukenut kirjan, mutta koska tietoni
irlantilaisista myyteistä ovat olemattomia, arvelin, että tässä tapauksessa sen lukeminen
etukäteen olisi hyödyllistä, ja olin oikeassa. Kirjan toimittaja Yeats-tutkija
G. J. Watson on kirjoittanut esipuheen ja lukuisat huomautukset. Ilman niitä
novelleista olisi jäänyt suuri osa ymmärtämättä.
Yeatsin
runoja on suomennettu kahteen kokoelmaan. Aale Tynnin suomentamasta kokoelmasta
Runoja on kirjoitettu mm. blogissa Luettua elämää ja uudemmasta Jyrki
Vainosen suomentamasta Torni ja kierreportaat. Valitut runot blogissa Kaikkea kirjasta.
W. B. Yeats: Short Fiction
Penguin Books 1995, 264 s.
Alkuperäiset kertomukset julkaistu 1890-luvulla
