Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robinson Marilynne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robinson Marilynne. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. marraskuuta 2024

Marilynne Robinson: Jack

 

Yhdysvaltalainen Marilynne Robinson on julkaissut neljä toisiinsa löyhästi liittyvää romaania: Gilead, Kotiin (Home), Lila ja Jack. Pulitzerilla palkittu Gilead ja Kotiin on suomennettu, ja ne olen lukenut. Jostain syystä Lila ja kirjoista tuorein Jack on jätetty suomentamatta. Vaikka kirjoilla on yhteyksiä toisiinsa, ne voi lukea täysin itsenäisinä teoksina.

Jack on psykologinen ihmissuhderomaani, jonka yhteiskunnallinen painotus on vahva. Päähenkilöt ovat Jack, joka on pummi, ja Della, joka on englanninopettaja. Jack on valkoinen ja Della on musta. Tapahtuma-aika on heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja paikka on St. Louis. Jackin ja Dellan rakkaustarinalla on ylittämättömiltä näyttäviä esteitä. Rotuerottelulait ovat voimissaan.

If they decide we’re cohabiting, we could both go to jail.

Jack on taitava analysoimaan tunteitaan ja käytöstään. Vaikka hän on omienkin sanojensa mukaan pummi, hän on pappisperheen poikana sivistynyt. Hän tuntee kirjallisuutta, viettää aikaa kirjastossa lukien runoja, joita osaa paljon myös ulkoa. Hän käyttää sanoja, joita ei uskoisi hänen tietävän, jos katsoo hänen ulkoista olemustaan. Kirjan alussa on pitkä kuvaus yöstä, jonka Jack ja Della viettävät valkoisten hautausmaalla, jossa he sattumalta kohtaavat. Della on tullut katsomaan hautausmaata ja jää sinne vahingossa, kun ei huomaa, että portit suljetaan. Jack aikoi nukkua hautausmaalla. He kävelevät ja keskustelevat, uskonnosta ja kirjallisuudesta, pitkään Hamletista. Uskonto on heille yhteinen aihe, koska heidän kummankin isä on pappi. Suhtautuminen siihen on erilaista. Della uskoo, mutta Jackin suhde on ristiriitainen. Sen yön aikana Della rakastuu. Hän sanoo myöhemmin nähneensä Jackin sieluun. Jack oli ihastunut jo aikaisemmin. Takaumissa kerrotaan, miten he alun perin tapasivat.

Jackilla on moraalinen ongelma. Hän yrittää pysytellä selvänä ja hankkii työpaikan. Hän tietää, että hänen pitäisi jättää Della ennen kuin aiheuttaa tälle liikaa vahinkoa.

So, harmlessness. This really might be too much to hope for. He actually shuddered at the harm Della might have suffered, perhaps did suffer, from his stupidly hanging around her door. How could she have explained him to a principal, a board of some kind? He shuddered as if the thought had not occurred to him a thousand times before.

Samaan tapaan kuin aiemmin Robinsonilta lukemissani romaaneissa hän luo herkän tunnelman, jota hän vie eteenpäin käyttäen paljon dialogia. Jack puhuu Dellan kanssa, mutta myös Dellan sukulaisten kanssa, jotka on lähetetty tarkistamaan tilanne, ja mustan pastorin kanssa, jolta hän pyytää neuvoa. Kaikkea ei sanota, mutta merkitykset väreilevät ilmassa. Jack on ailahteleva hahmo, jolla on epämääräinen menneisyys ja taipumus joutua hankaluuksiin. ”He couldn’t stay and he couldn’t leave. So there he was. The story of his life.” Dellan kanssa hän on ehdottoman vilpitön.

Kirjojen kansiin painetaan usein ylisanoja, mutta tällä kertaa olen samaa mieltä, kun kannessa sanotaan, että Robinson on yksi aikamme suurimmista kirjailijoista.


Marilynne Robinson: Jack
Virago 2021, 307 s.; ilmestynyt ensimmäisen kerran 2020

lauantai 28. maaliskuuta 2020

Marilynne Robinson: Housekeeping

Housekeeping on Marilynne Robinsonin esikoisteos. Se on suomennettu nimellä Talonhaltijat. Housekeeping oli aikanaan Pulitzer-palkintoehdokas.

Housekeeping kertoo hylätyksi tulemisen vaikutuksista. Äiti on jättänyt minäkertoja Ruthin ja hänen pikkusiskonsa Lucillen isoäidille, on lähtenyt pois ja tehnyt itsemurhan ajamalla autolla järveen. Isoäiti pitää lapsista huolta, mutta etäisesti, joskus kuin unessa. Hänen kuoltuaan huoltajiksi tulee kaksi vanhaa kälyä. He kestävät vain vuoden. Heidän jälkeensä saapuu Sylvie, äidin sisar, jolla on menneisyys maankiertäjänä ja joka käyttäytyy välillä oudosti.
”Clearly our aunt was not a stable person.”
Sylvien taloudenpidon omituisuuksista huolimatta tytöt pelkäävät aluksi myös hänen lähtevän. Murrosiän lähestyessä he käsittelevät tilannetta eri tavoin. Lucille hankkii itselleen oma-aloitteisesti toisen huoltajan. Ruth jää. Hän on ollut aina passiivinen.
”It was a source of both terror and comfort to me then that I often seemed invisible – incompletely and minimally existent, in fact.”
Ruth tuntee yhteenkuuluvuutta Sylvien kanssa. Hänestä he ovat samanlaisia. Kun tytöt lintsailevat koulusta, Sylvie ei vaadi selityksiä.
”In all our truances, perhaps we never came to a place where she had not been before us. So she needed no explanation for the things we could not explain.”
Ruthin kertoessa tunnelma on koko ajan hämmentynyt ja ihmettelevä. Luonnonilmiöt myötäilevät, kuten pikkukaupungin valtaava tulva, joka Robinsonilla saa raamatullisia yhteyksiä. Minulla olevan pokkaripainoksen kansi kuvaa kirjaa harvinaisen hyvin. Sumuun häviävä rautatiesilta on vertauskuva Ruthin elämälle, ja samalla se on oikea silta, joka on tarinassa monella tavalla merkityksellinen.

Housekeeping on sydämeenkäyvä kasvutarina, joka herättää myötätuntoa, mutta joka on välillä myös ahdistava. Kaiken kaikkiaan hieno kirja.

Housekeepingista on pitänyt myös Kirjaluotsi.

Marilynne Robinson: Housekeeping
Faber & Faber 2005, 219 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 1980)

***********
Helmet-haaste: kohta 45. Esikoiskirja.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Marilynne Robinson: Gilead

Gilead on hieno kirja. Marilynne Robinson sai siitä Pulitzer-palkinnon vuonna 2004. Palkinnot eivät aina takaa, että pitäisin kirjasta, mutta Gilead kannatti lukea.

Kirjan Gilead on kuvitteellinen pikkukaupunki Iowassa. Sen perustivat orjuutta vastustaneet valkoiset. Kirjan nykyajassa 50-luvulla siellä ei enää asu värillisiä, mutta rotukysymys on kirjan teemoja ja korostuu voimakkaasti lopussa.

Gilead on tekstiä, jota pastori John Ames kirjoittaa pojalleen. Hän on mennyt naimisiin vanhana, on nyt yli 70-vuotias ja poika täyttää kohta seitsemän. Pastorin tarkoitus on kertoa pojalleen suvusta asioita, joita hän ei usko tämän vielä ymmärtävän. Hän tietää, ettei pysty seuraamaan poikansa kasvamista, koska hänellä on todettu vakava sydänsairaus. Pastori Ames kirjoittaa isästään ja isoisästään, jotka molemmat olivat myös pastoreita. Heillä oli opillisia erimielisyyksiä, jotka liittyivät sotimisen oikeutukseen. Isä Ames oli pasifisti, kun taas isoisä tarttui aseeseen.

Pelkäksi sukutarinaksi Gilead ei jää. Pastori pohdiskelee filosofisia kysymyksiä kuten olemassaolon olemusta ja uskonnon todellisuutta. Ateistiveljeään mietiskellessään hän hakeutuu Ludwig Feuerbachin ja Karl Barthin pariin. Itse hän on vakaumuksellinen kirkon mies, joten elämän ristiriitojen ilmetessä hän tukeutuu Raamattuun. Hän osaa analysoida omia tunteitaan ja omaa käytöstään myös silloin kun häiriötekijäksi ilmestyy menneisyydestä kummipoika, joka on täyskaima ja hyvän pastoriystävän poika, mutta harhautunut elämänpolullaan. Nuori vaimo ja pikkupoika ovat liiankin innostuneita uudesta tuttavuudesta.

Valo merkitsee Gileadissa paljon. Täyteläinen ja puhdas valo vaimon ja pojan leikkiessä puutarhassa, isoisän haudalla nousevan täydenkuun ja laskevan auringon välissä loistava ihmeellinen valo. Ja kaikkein hienoin:
”Yksittäinen valo olemassaolon suuren yleisvalon sisällä tuntuu ihan ihmissielun vertauskuvalta.”
Vanhan pastorin uskonnollissävytteiset mietteet eivät normaalisti olisi minua houkuttelevaa lukemista, mutta Robinsonin käsittelyssä aihe kasvaa yleisinhimilliseksi. Hyvä kirjailija koukuttaa lukijan, vaikka tämän suhtautuminen olisi aluksi epäilevää, siitä Gilead on loistava esimerkki.

Marilynne Robinson: Gilead
Suomentanut Laura Jänisniemi
Bazar 2008, 287 s.
Englanninkielinen alkuteos Gilead 2004

***********
Helmet-haasteessa kohta 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Marilynne Robinson: Kotiin

”Kotiin. Voiko maan päällä olla sen parempaa paikkaa, ja miksi sinne palaaminen oli tuntunut maanpakoon joutumiselta? Voi, kunpa olisi saanut kulkea tuntemattomana tuntemattoman seudun halki! Voi, kunpa ei olisi tuntenut joka ikistä kiveä ja kantoa, muistanut rikkaporkkanan peittämien niittyjen roolia siinä lapsekkaassa onnellisuudessa, jolla he olivat isänsä toiveet täyttäneet, Herra häntä siunatkoon.”
Glory on vähän alle nelikymppinen opettaja, joka on palannut kotiin hoitamaan sairasta isäänsä koettuaan vastoinkäymisiä ulkomaailmassa. Yllätykseksi myös Gloryn isoveli Jack ilmestyy kotiin. Jack on ollut poissa kaksikymmentä vuotta, sen jälkeen kun hänen ja isän välit katkesivat. Isä on presbyteeripappi ja perheessä on kahdeksan lasta, neljä tyttöä ja neljä poikaa. Glory on nuorin. Muut ovat onnistuneet elämässä, mutta nyt kaksi epäonnistujaa on palannut isän luo.

Jack on ollut perheen musta lammas jo lapsena. Hän ei sopeutunut, hän oli ulkopuolinen. Paikkakunnalla hänet muistetaan pienemmistä ja suuremmista pahoista teoista. Gloryn mielestä isä rakasti Jackia aina enemmän kuin heitä muita.

Mikään onnellinen tuhlaajapojan paluu -tarina Kotiin ei ole. Päinvastoin, kirja on surullinen ja kipeä. Siinä ei tapahdu paljon mitään. Kysymys on ihmissuhteista, isän odotuksista, menneisyyden vaikutuksesta. Asioita tuodaan esille hienovaraisissa dialogeissa, joita on paljon. Aluksi liikutaan pinnalla ja lukijan pitää yrittää tavoittaa todelliset ajatukset sanojen alta. Loppua kohti sanotaan enemmän ja satuttavammin. Vaikka näkökulma on Gloryn, pääosassa on Jackin ja isän suhde.

Koti on iowalaisessa pikkukaupungissa Gileadissa. Ajankohdan voi määrittää nimistä, joita vilahtaa keskusteluissa. Poliitikko John Foster Dulles ja 14-vuotiaana brutaalisti surmattu musta poika Emmett Till kertovat, että ollaan 1950-luvulla. Isän uutiskommenteista paljastuu, että hän ei hyväksy mustien kansalaisoikeustaistelua. Mielipide on yksi lisä vaikeuksiin Jackin kanssa.

Kotiin on erittäin hyvä kirja, mutta se saattaa olla ahdistava. Niin vahvoja ovat perheen sisäiset, osin lausumattomat ristiriidat. Robinsonin läpimurtoteos Gilead kuuluu tämän kirjan jälkeen luettavien listalleni. Gileadista Robinson sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2005.

Myös Mustikkakummun Anna piti kirjasta. Hänestä Kotiin on koskettava, vahva ja syvällinen.

Marilynne Robinson: Kotiin
Suomentanut Laura Jänisniemi
Bazar 2010, 381 s.
Kannen suunnittelu Elina Warsta
Englanninkielinen alkuteos Home 2008