Carme Chaparro: La química del odio

 

La química del odio (vihan kemia) on toinen kirja komisario Ana Arénista kertovassa sarjassa. Olen lukenut ensimmäisen osan No soy un monstruo, joka pitäisikin olla luettuna ennen tätä toista osaa. Siihen viitataan paljon. Kirjoja ei ole suomennettu.

Ana on saanut ylennyksen Madridin murhatutkintojen johtajaksi. Hän palaa töihin pitkältä masennuksesta johtuvalta sairauslomalta, jolle hän joutui edellisessä kirjassa tutkitun jutun jälkeen. Anan työhön paluu osuu jouluun, ja juuri silloin tapahtuu kansakuntaa kuohuttava murha. Uhri on avioliittojen kautta kuuluisuuteen kivunnut ja viimeiseltä mieheltään herttuattaren arvonimen saanut julkkiskaunotar. Seuraavaksi kuolee neljä ihmistä, kun sairaalan hissin lattia pettää kuudennessa kerroksessa. Kaikki viisi kuolemaa liittyvät toisiinsa, ja vielä yksi kuudeskin. Murhien yhdistäminen samaan tekijään perustuu hänen jättämiinsä vihjeisiin.

Kirjassa käytetään tutkimuksen apuna kekseliäästi nykytekniikkaa, kuten esineiden Internetiä. Nimessä oleva kemia viittaa kuoleman väriin (el color de la muerte), jolla tekijä merkitsee murhansa. Sen löytämisessä auttaa kannettava spektrometri.

Tässä kirjassa on muutamia piirteitä, joista en pitänyt. Ensinnäkin se on pitkitetty. Olisi voitu hyvin lyhentää. Toiseksi Anaa inhoavan pomon käytös on täysin yliampuvaa. Kolmanneksi murhilla on yhteys Anaan itseensä, varsin mielikuvituksellisen juonen kautta. Dekkarit, joissa poliisit ovat liian lähellä tutkimiaan juttuja, eivät ole koskaan olleet suosikkejani. Kirjan lopussa oleva koukku viittaa siihen, että myös sarjan jo ilmestyneessä kolmannessa osassa rikos liittyy Anaan.

Carme Chaparro: La química del odio
Espasa 2018, 412 s.

Carme Chaparro: No soy un monstruo

 

Espanjalaisen Carme Chaparron No soy un monstruo (en ole hirviö) aloittaa komisario Ana Arénista kertovan sarjan. Toinenkin osa on jo ilmestynyt. Kirjoja ei ole suomennettu.

Ana Arén vetää poliisin yksikköä, joka tutkii lapsiin kohdistuvia rikoksia. Madridin esikaupungissa sijaitsevassa kauppakeskuksessa nelivuotias poika katoaa äidiltään. Tapaus herättää heti kansallista huomiota, koska kaksi vuotta aikaisemmin samasta paikasta oli kadonnut toinen samanikäinen poika, jota ei koskaan löydetty. Ana Arén tutki myös edellistä katoamistapausta. Sen selvittämättömyys painaa häntä raskaasti edelleen.

Ana Arénilla on menneisyydessään traumaattinen tapahtuma, johon viitataan usein. Varsin kliseisesti hän ei tule toimeen pomonsa kanssa. Työtovereissa hänellä on hyviä ystäviä, ja heiltä hän saa tukea. Luonteeltaan Ana on impulsiivinen, mutta yrittää välttää ylilyöntejä poliisikoulutuksensa avulla.

Analla on hyvä ystävä Inés, jonka osuus kirjassa on suuri. Inés työskentelee televisiossa ja on uutisten tähtitoimittaja. Kirjailija Chaparro itse on tehnyt menestyneen uran ajankohtaisohjelmissa. Inéksen osuudet ovat kirjassa minämuodossa, muuten tarinaa vie eteenpäin kertoja.

Vaikka tässä tutkitaan pieniin lapsiin kohdistuvia rikoksia, kirja ei ole vastenmielisen väkivaltainen kuten jotkut viimeaikaiset pohjoismaiset dekkarit. Tunteissa mennään kyllä syvälle, varsinkin Inéksen kohdalla.

No soy un monstruo on melko tavanomainen rikoskirja, kunnes päästään loppuratkaisuun. Se nostaa tasoa oikein kunnolla.

Carme Chaparro: No soy un monstruo
Espasa 2017, 6. painos, 331 s. (ensimmäinen painos myös 2017)

***********

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14. Kirja on osa kirjasarjaa.