Vuosisadan
matkustaja on Hans, joka saapuu Wandernburgiin vain yöpyäkseen, mutta jääkin
sinne majataloon, jonka isäntä on nimeltään Zeit (aika). Wandernburg (liikkuva
kaupunki) tuntuu vaihtavan paikkaa kartalla. Sen kadut tekevät samoin, eikä
Hans siellä olonsa aikana opi kulkemaan eksymättä. ”Mutta entä jos
muistotkin liikkuvat paikasta toiseen?” Hans kysyy espanjalaiselta
Álvarolta, joka myös on juuttunut kaupunkiin.
Hans
tutustuu kahteen ihmiseen, jotka pitävät hänet paikallaan. Toinen on vanha
posetiivari, joka soittaa torilla joka päivä, asuu luolassa koiransa kanssa, ja
Hansin mukaan ”tietää kaiken”. Toinen on Sophie, joka on kihloissa
paikallisen mahtimiehen pojan kanssa ja pitää perjantaisin salonkia, jossa
keskustellaan. Yksi keskustelujen aihe on Saksan mahdollinen yhdistyminen, koska ollaan
1800-luvun alkupuolella. Siitä päästään unelmaan yhtenäisestä Euroopasta.
Smithiin, Fichteen ja Kantiin viitataan.
Hans
rahoittaa matkustamisensa käännöstöillä. Kun Sophie ja Hans rakastuvat, he
alkavat kääntää yhdessä. He
kääntävät Coleridgea ja Keatsia, Lamartinea ja Nervalia, Quevedoa ja Juana Inés
de la Cruzia, ja heidän suhteensa kehittyy.
”Mitä
enemmän he tekivät töitä yhdessä, sitä enemmän he löysivät yhtäläisyyksiä
rakkauden ja kääntämisen välillä, ihmisen ymmärtämisen ja tekstin välittämisen
välillä, sen välillä että runon sanoi uudestaan toisella kielellä ja puki
sanoiksi sitä mitä toinen tunsi.”
Vuosisadan
matkustaja on mietiskelevä ja syventymistä vaativa teos,
jossa puhutaan matkustamisesta ja lähtemisestä, politiikasta, filosofiasta,
uskonnosta ja runoudesta. Siinä on
paljon henkilöitä majatalon tyttärestä Sophien palvelijoihin ja hänen
salonkinsa eksentrisiin osallistujiin. Siinä on syvää ystävyyttä,
rakkaustarina ja sivujuonena jopa rikos. Kaiken kaikkiaan hyvin runsas kirja.
Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
Suomentanut Tarja Härkönen
Tammen Keltainen kirjasto 2015, 602 s.
Espanjankielinen alkuteos El viajero del siglo 2009