Kroatialaisen
Slavenka Drakulićin romaani Aivan kuin minua ei olisi sijoittuu
Jugoslavian hajoamissotien aikaan. Päähenkilöstä käytetään vain nimeä S. S. on
bosnialainen muslimi, nuori opettaja väliaikaisessa työssä syrjäisessä kylässä.
Serbit vievät kaikki kyläläiset vankileirille. Osa miehistä tapetaan.
”Yhtenä ainoana päivänä meidät pelkistettiin pienimpään mahdolliseen mittaan, pelkkään olemassaoloon.”
Leirillä
sotilaat raiskaavat S.:n ja muut nuoret naiset.
”Miten
tuosta kaikesta oikein selviytyy hengissä? S. arvelee, että hengissä säilymisen
vaisto on olemassaolon tärkein laki.”
Aivan
kuin minua ei olisi on hyvin rankka kirja. Se kertoo elämästä
vankileirillä, elämästä, jossa ei ole toivoa ja joka on täynnä julmuuksia. Kun
sieltä pääsee pois naapurimaahan, joutuu pakolaisleirille. Siellä vain
odotetaan. Odotetaan, että päästäisiin pois. Pakolaisesta tuntuu, että kukaan
ei kuuntele häntä, että kuka tahansa jossakin toimistossa voi muuttaa hänen
elämänsä. ”Aivan kuin häntä ei olisi.”
Kirjan
lukeminen tuntui tällä hetkellä aivan kauhealta. Se kertoi tapahtumista
kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin oltiin tyrmistyneitä: Tapahtuuko tällaista
todella? Euroopassa soditaan? Ja nyt sama tapahtuu taas.
Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi
Suomentanut Seija Uuskoski
Otava 2000, 254 s.
Kroaatinkielinen alkuteos Kao da me nema 1999
***********
Maailmanvalloitus: Kroatia.
