Pidän historiallisista
romaaneista, vaikka en ole sellaisia vähään aikaan lukenut. Mika Waltarin
ylittänyttä sillä alalla ei mielestäni ole. Muutaman kirjabloggaajaystävän
suosituksesta otin luettavakseni Asko Sahlbergin Herodeksen.
Herodes on Galilean ja Perean ruhtinaan
Herodes Antipaan elämäkerta pääosin hänen itsensä kertomana. Tiedämme
Herodeksen Raamatusta. Juuri hän oli ruhtinaana Johannes Kastajan ja Jeesuksen
(kirjassa Jeshua) aikaan. Kuuluisa Salome oli Herodeksen vaimon Herodiaan
tytär.
Kirjan Herodes on ihminen
inhimillisine tunteineen. Hän tuntee intohimoa, vihaa, raivoa, ja vanhuuden
lähestyessä entistä enemmän omantunnontuskia. Häntä vaivaa erityisesti
Profeetan (Johannes) surmaaminen.
Valta seurauksineen on Herodeksen teemoja. Rooman
imperaattoreiden ympärillä tapahtuvaa valtataistelua seurataan sivusta. Olen
lukenut samoja aikoja sivuavat romaanit Tiberius oli rakkauteni (kevyehkö) ja
Minä, Claudius (vakavampi). Voi vain ihmetellä, miten ihmiset ovat pyrkineet,
ja pyrkivät, valtaan keinolla millä hyvänsä. Kilpailijoita tapatetaan ja
myrkytetään. Herodeskaan ei ole vapaa vallanhimosta. Hän syntyi ruhtinaaksi,
mutta miettii välillä, olisiko ollut onnellisempi, jos olisi syntynyt
kalastajaksi tai köydenpunojaksi.
”Haluan sulkeutua omaan huoneeseeni ja kuunnella hiljaisuutta. On sattunut, että kun kuuntelen kyllin tarkkaavaisesti, kuulen hiljaisuudessa elämäni vapauttavan mitättömyyden.”Herodes on hyvä lisä Rooman historiasta ammentaviin romaaneihin. Eikä sen sivumäärää kannata pelästyä. Juonta, juonitteluja, henkilöhahmoja − elämää − riittää joka sivulle.
Herodeksesta on kirjoitettu
monessa blogissa. Esimerkiksi Suketuksen se sai kiinnostumaan antiikista ja
Arjasta kirja oli kuin modernisoitu laitos Sinuhesta.
Asko Sahlberg: Herodes
WSOY 2013, 680 s.
***********
Herodes
kuuluu minulla Helmet-haasteen kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja.
