Näytetään tekstit, joissa on tunniste García Lorca Federico. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste García Lorca Federico. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2019

García Lorca: Mustalaisromansseja (klassikkohaaste)


Musta kuutamo, mustat ratsut, mustat viitat, kuolema.

Federico García Lorcan runoissa on paljon kuolemaa. Runossa Unissakävijäromanssi kauan turhaan odottaneelle tytölle käy näin:

Veden kasvoilla sammiossa
mustalaistyttö keinui,
vihreä iho, vihreät silmät.
Kuun jäinen puikko kantoi
häntä vesien kuutamossa.

Runo Romanssi Espanjan santarmeista alkaa

Mustat hevoset ovat.
Hevosen kengät mustat.
Kiiltävät tummat viitat
mustetahroja, vahaa.

ja jatkuu kuvauksella santarmien hyökkäyksestä Jerez de la Fronteraan, jota Lorca kutsuu mustalaisten kaupungiksi.

Runoissa on vahvoja tunteita, Lorcan rakkautta Andalusiaan, sen kaupunkeihin, luontoon ja ihmisiin. Niissä on myös katkeruutta kansan kokemista vääryyksistä.

Käännöskokoelma Mustalaisromansseja pitää sisällään runoja kokoelmasta Poema del Cante Jondo otsikolla Lauluja, Mustalaisromansseja kokoelmasta Romanceros Gitanos sekä elegian Valituslaulu härkätaistelijan kuoleman johdosta (Llanto por Ignacio Sánchez Mejías). Runoihin pääsisi parhaiten sisälle, jos tuntisi hyvin andalusialaista kulttuuria ja historiaa. Suomentaja Kirsi Kunnas tarjoaa taustatietoja ja analyysejä kokoelmaan liitetyssä Parnasson artikkelissaan ja jälkisanoissaan.

Palaan vielä kuolema-aiheeseen. Valituslaulu härkätaistelijan kuoleman johdosta on yksi arvostetuimpia espanjalaisia elegioita. Sen merkitys ei synny pelkästään runosta, vaan myös Ignacio Sánchez Mejíasista, jonka kuolemaa siinä kuvataan. Sánchez Mejías oli härkätaistelija, näytelmäkirjailija ja tunnettu kulttuuritoimija. Runon alkuosa on hypnoottinen.

Kello viisi iltapäivällä,
kello oli tasan viisi iltapäivällä.
Muuan lapsi kantoi valkoista lakanaa
kello viisi iltapäivällä.
Kalkkikori oli jo valmistettu
kello viisi iltapäivällä.
Muu oli kuolemaa ja pelkkää kuolemaa
kello viisi iltapäivällä.


Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:
  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää
  6. Minna Canth: Hanna
  7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1

Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
Suomentanut Kirsi Kunnas
WSOY 1999, toinen, uudistettu painos, 88 s. (ensimmäinen painos 1976)
Espanjankieliset alkuteokset 1921-1935

 ***********
Helmet-haaste: 28. Kirjan kannessa on kuu.