Taru Kumara-Moisio: Taniwha

 

Taniwhat ovat maorien mytologiaan kuuluvia suuria yliluonnollisia hahmoja, jotka asuvat syvissä vesissä. Niillä on erilaisia esiintymismuotoja, ja ne voivat olla ihmisten suojelijoita tai vaarallisia hirviöitä.

”Ellan piirustuksissa peto möyrästää keltasilmäisenä ja violettisuomuisena. Taniwhoja voi olla monenlaisia, mutta tällaiselta näyttää juuri Ellaa vainoava Taniwha.”

Kymmenvuotias Ella joutuu olemaan vuoden Uudessa-Seelannissa isänsä työn vuoksi. Ellan äiti on innoissaan, mutta Ella kaipaa Tampereelle ystäviensä luo. Aluksi hän ei osaa tarpeeksi englantia ja on yksinäinen. Kun hän kuulee Taniwhasta, siihen tiivistyvät kaikki hänen vieraassa maassa tuntemansa pelot. Jotain positiivistakin tapahtuu: Ella huomaa osaavansa lukea muiden ajatuksia, jos keskittyy kunnolla. Tai oikeastaan hän näkee ajatukset kuvina. Vähitellen Ella alkaa sopeutua. Hän saa ystävän, maoritaustaisen Tanen. Tanen vuoksi Ellan on lopulta voitettava Taniwha. Siinä häntä auttaa Hine, maorien legendojen yön ja kuoleman jumalatar.

Taniwhassa lapsen kokema vieraan pelko on kytketty oivaltavasti Uuden-Seelannin mytologiaan. Kirjassa kuvataan enemmän uudessa maassa asumisen haasteita kuin mitään varsinaisesti yliluonnollista. Ella on tarinan keskipiste. Muutama äidin minämuotoinen kirjoitus tuntui tarpeettomalta. Ellan ajatuksista selvisi kaikki oleellinen, myös perheen sisäiset muutokset.

Taru Kumara-Moisio: Taniwha
Osuuskumma 2019, 213 s.

***********

Helmet-haasteen kohta 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan.

Luz Gabás: Lejos de Luisiana

 

Lejos de Luisiana (Kaukana Louisianasta; ei suomennettu) on viimevuotinen espanjalaisen Planeta-palkinnon voittaja. Se on historiallinen romaani Louisianasta vuosien 1763 ja 1803 väliseltä ajalta. Ajanjaksoon osuu suuria historian tapahtumia kuten Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus ja Ranskan vallankumous. Niillä oli tietysti vaikutusta Louisianaan.

Historiallinen Louisiana oli paljon laajempi alue kuin nykyinen USA:n osavaltio. Aika oli Louisianan kannalta turbulentti. Aluksi siellä hallitsivat ranskalaiset. He hävisivät sodan englantilaisille ja menettivät ison osan alueistaan. Louisiana siirtyi espanjalaisille. Myöhemmin Louisiana joutui hetkeksi takaisin Ranskalle, joka myi sen 1803 Yhdysvalloille. Koko ajan oli levotonta. Oli kapinoita, ja sodittiin englantilaisia vastaan.

Oli hallitsijana mikä eurooppalainen valtio tahansa, alkuperäiskansoja petettiin sopimuksilla, joita ei noudatettu. He joutuivat lähtemään omilta mailtaan, siirtymään lännemmäksi tai tyytymään pieniin maapalasiin. Yhden neuvottelun yhteydessä kirjassa mainitaan 17 eri heimoa, joista en ollut koskaan kuullutkaan, ja muualla useita lisää. Yksi kirjan päähenkilöistä, nimeltään Ishcate, kuuluu kaskaskia-heimoon. Kirjassa käytetään alkuperäisasukkaista koko ajan nimitystä intiaani.

Lejos de Luisiana on viihteellinen. Historiaa kerrotaan muutaman keskushenkilön kautta. Päähenkilöiksi nousevat edellä mainittu Ishcate ja rikkaan ranskalaisen kauppiaan tytär Suzette, jotka rakastuvat. Romanssi on tietysti mahdoton, ja kummankin elämä kulkee omaa polkuaan. Polut kohtaavat silloin tällöin. Rakkaus on ikuista. ”Ahora y siempre.” (Nyt ja aina.) Kirjan nimi Kaukana Louisianasta tulee siitä, että Suzette joutuu toisen miehensä kanssa vuosiksi Espanjaan. Hän ei pääse sieltä pois edes miehen kuoltua, koska hän tarvitsisi lankonsa luvan.

Kirjailija Gabás on paneutunut huolella kuvaamaansa historialliseen aikaan. Kirjassa on mukana useita sivuja pitkä lähdeluettelo. Monet sivuhahmoista ovat historiallisia, ja heidän kohtaloistaan on kirjan takana lyhyet kuvaukset.

Lejos de Luisiana on viihteellinen ja seikkailullinen, mutta se sisältää myös paljon tietoa. Rakkausjuoni meni välillä minulle hiukan liian siirappiseksi, vaikka ajankohdan naisihanteeseen liian itsenäinen Suzette ja identiteettinsä kanssa kipuileva Ishcate olivat positiivisia hahmoja.

Luz Gabás: Lejos de Luisiana
Planeta 2022, 765 s.

***********

Kirjan alussa on 1700-luvun Louisianan kartta, joka oli lukiessa hyvin hyödyllinen. Kirja sopii siis Helmet-haasteen kohtaan 1. Kirjassa on kartta.

Sadan vuoden lukuhaaste: 2020-luku.

Muhtar Auezov: Laukaus solassa

 

Lainasin pienoisromaanin Laukaus solassa Maailmanvalloitus-haasteen vuoksi. Kirja on sadas haasteeseen lukemani. Kirjailija Muhtar Auezov oli kazakstanilainen. Hän kirjoitti Neuvostoliiton aikaan.

Laukaus solassa liikkuu kazakstanilaisten paimentolaisten parissa, kun maa oli tsaarin vallan alla. Siinä on samanlaisia aineksia kuin aikaisemmin lukemassani kirgisialaisen Tšingiz Aitmatovin romaanissa Hyvästi, Gulsary, vaikka Aitmatov kirjoitti neuvostoajasta.

Bahtigul palvelee ensin sukunsa kyläyhteisön mahtimiestä, mutta kun häneltä loppuu ruoka ja hänen veljensä kuolee huonon kohtelun seurauksena, hän siirtyy toisen kylän suojiin. Sielläkään hän ei saa palkkaa, mutta sentään ruokaa perheelleen. Bahtigul on taitava hevosmies, ja sitä isäntä käyttää hyväkseen, kun joutuu riitoihin toisten sukujen kanssa. Bahtigulilla teetetään laittomuuksia. Kun viranomaisia pitää rauhoitella syyllisellä, Bahtigulista tehdään sellainen. Köyhän onneton asema varakkaampien heiteltävänä käy selväksi.

”Oliko bei unohtanut Bahtigulin? Jätti käden käänteessä puille paljaille, loukkasi verisesti uskollista ystävää vanhojen vihamiestensä mieliksi. Tallasi liiskaksi maan tomuun eikä edes vilkaissut poljettuun. Miksi näin?”

Kirjassa on paimentolaiselämää, kaukaisen kulttuurin tapoja ja kauniita maisemia. Tekstiin on siroteltu vieraita sanoja (aksakal, aul, džigit jne.), jotka on selitetty loppuun liitetyssä sanastossa. Bahtigulin kohtalo oli ankea, mutta Laukaus solassa oli ihan kelpo luettavaa.

Muhtar Auezov: Laukaus solassa
Suomentanut Natalia Pienimäki
Kustannusliike Raduga 1986, 183 s.
Venäjänkielinen alkuteos ВЫСТРЕЛ НА ПЕРЕВАЛЕ 1927

*********** 

Isäntä hylkää Bahtigulin, joten sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 40. Kirjassa hylätään jotain.

Maailmanvalloitus: Kazakstan.

Sadan vuoden lukuhaaste: 1920-luku.

Emily St. John Mandel: Asema 11

 

Vuonna 2014 ilmestynyt Asema 11 on dystopia, jossa lähes koko ihmiskunta on kuollut äärimmäisen helposti tarttuvaan ja nopeasti tappavaan influenssaan.

Tähtinäyttelijä Arthur Leander kuoli teatterilavalle saatuaan sydänkohtauksen kesken Kuningas Learin esitystä juuri ennen kuin epidemia saavutti Toronton. Kaikilla kirjan keskeisillä henkilöillä on kytkös Arthuriin. Katsomossa ollut ensihoidon opiskelija Jeevan yritti elvyttää Arthuria. Lapsinäyttelijä Kirsten oli lavalla. Muita läheisiä ovat ystävä Clark, poika ja kaksi ex-vaimoa. Näiden ihmisten kohtalot limittyvät toisiinsa ennen epidemiaa ja sen jälkeen. Lukiessa kannattaa seurata erään paperipainon ja sarjakuvakirjan Tohtori 11 näyttäytymisiä.

Epidemian alkaessa ihmiset ovat epäuskoisia ja hämillään ja vaaran tajutessaan pyrkivät pois, vaikka oikeastaan ei ole mitään paikkaa ’poissa’. Satunnaisesti jotkut jäävät henkiin. Kaksikymmentä vuotta epidemian jälkeen Kirsten tavataan näyttelemästä Shakespearea vaeltavan orkesteriseurueen mukana. Taiteella on kysyntää pienissä yhdyskunnissa, joita on alkanut muodostua. Kuitenkin, kaikki muukalaiset voivat olla vaarallisia, ja jokaisen on osattava puolustaa itseään.

”Sinä yönä heillä oli tuplamiehitys, kahden sijasta neljä vahtia kussakin vartiossa, ja aamulla ennen sarastusta he lähtivät liikkeelle. Ilma metsän seinämien välissä oli kosteaa ja pilvet taivaalla kuin marmoria. Ympärillä tuoksui mänty. Kirsten kulki ensimmäisen vaunun vierellä ja yritti olla ajattelematta mitään. Tuntui kuin hän olisi jäänyt jumiin kammottavassa unessa.”

Aiheestaan huolimatta Asema 11 ei ollut ahdistava, eikä pelottava, muutaman kerran vain hieman aavemainen. Siinä oli jopa toivoa. Pidin kirjasta paljon. Se on niitä kirjoja, joiden lukemista on vaikea keskeyttää.

Muissa blogeissa mm. Eniten minua kiinnostaa tie, Reader, why did I marry him ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Emily St. John Mandel: Asema 11
Suomentanut Aleksi Milonoff
Tammen Keltainen kirjasto 2022, 394 s.
Englanninkielinen alkuteos Station Eleven 2014

***********

Asema 11 oli nostettu kirjaston suosituspöydälle, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Sadan vuoden lukuhaaste: 2010-luku.