Näytelmän esipuheessa George
Bernard Shaw sanoo kirjoittaneensa Pygmalionin,
koska on huolissaan englannin kielestä.
”Most european languages are now accessible in black and white to foreigners: English and French are not thus accessible even to Englishmen and Frenchmen. The reformer we need most today is an energetic phonetic enthusiast: that is why I have made such a one the hero of a popular play.”
Pygmalionin juoni lienee kaikille
tuttu. Professori Henry Higgins tapaa sattumalta kukkia myyvän Elizan, joka
puhuu Lontoon katujen kieltä eli ääntää niin, että häntä on vaikea ymmärtää. Higgins lyö vetoa ystävänsä eversti Pickeringin kanssa, että opettaa tytön
puolessa vuodessa puhumaan englantia niin virheettömästi, että hän käy herttuattaresta. Pickering on myös foneetikko.
Eliza muuttaa asumaan Higginsin
ja Pickeringin luo. Miehet eivät lainkaan ymmärrä, millaisen vastuun ottavat. Sen
sijaan Higginsin taloudenhoitaja ja äiti ripittävät heitä heti: mitä tytölle
tapahtuu puolen vuoden jälkeen? Higgins ei näe siinä ongelmaa: ”She can go her
own way, with all the advantages I have given her.”
Higgins pitää Elizaa omien
tekojensa kohteena. Kun Eliza on voittanut hänelle vedon, Higgins ja Pickering
käyvät uskomattoman tökerön keskustelun Elizan ollessa läsnä. Pieni näyte:
HIGGINS [fervently] Thank God it’s over!
Eliza
flinches violently; but they take no notice of her; and she recovers herself
and sits stonily as before.
PICKERING. Were you nervous at
the garden party? I was. Eliza didnt
seem a bit nervous.
HIGGINS. Oh, she wasnt nervous. I
knew she’d be all right. No: it is the strain of putting the job through all
these months that has told on me. It was interesting enough at first, while we
were at the phonetics; but after that I got deadly sick of it. If I hadnt
backed myself to do it I should have chucked the whole thing up two months ago.
It was a silly notion: the whole thing has been a bore.
Pygmalionin satiiri kohdistuu
englantilaiseen luokkayhteiskuntaan. Tietyssä luokassa puhutaan ja käyttäydytään
tiettyjen vaatimusten mukaan. Elizan isää kohtaa onnenpotku, ainakin muut
pitävät sitä sellaisena, mutta sen vuoksi häntä painostetaan opettelemaan
keskiluokan tavoille ja omasta mielestään hän menettää samalla vapautensa.
Nuori Freddy ei osaa mitään hyödyllistä, mutta hän on syntynyt hienoon,
vaikkakin köyhtyneeseen perheeseen, joten hän kuuluu edelleen yläluokkaan.
Pygmalion luokitellaan komediaksi, mutta
se ei ole romanttinen komedia. Shaw itse ei pitänyt tulkinnoista, joissa Elizan
ja Higginsin suhteesta tehtiin romanttinen. Eliza menee naimisiin Freddyn
kanssa. Se käy ilmi näytelmän lopusta. Lukemaani kirjaan Shaw on liittänyt
jälkikirjoituksen, jossa hän kertoo, mitä näytelmän henkilöille tapahtuu
myöhemmin. Avioparista Eliza ja Freddy hän kirjoittaa pitkälti.
Pygmalionia luettaessa My Fair Lady kannattaa
unohtaa.
George Bernard Shaw: Pygmalion
Penguin Books, 150 s.
Näytelmä on esitetty ensimmäisen kerran englanniksi 1914
***********
Minun
Penguin-painoksessani on yli sata piirroskuvaa, piirtäjänä Feliks Topolski.
Siksi sijoitan Pygmalionin Helmet-haasteen kohtaan
22. Kuvitettu kirja.
