Siegfried Lenz: Hiljaisuus

Siegfried Lenzin romaanin Hiljaisuus aihe on iätön ja vakava: miten sairauskohtauksen jälkeinen afasia vaikuttaa sairastuneeseen ja hänen läheisiinsä. Kirjan alkuperäinen saksankielinen nimi Der Verlust on suoraan käännettynä Menetys, mutta suomenkielinen nimi on myös hyvin kuvaava.

Uli (Ulrich) on tehnyt sekalaisia töitä, jotka ovat usein liittyneet sanoihin, viestintään ja puhumiseen. Hän saa kohtauksen ollessaan bussissa vetämässä turistikierrosta Hampurissa. Kohtauksen laatua ei ole määritelty tarkasti, se saattaa olla aivoverenkiertohäiriö. Seurauksena Uli ei pysty puhumaan. Hän ymmärtää, mitä muut hänelle sanovat. Kirjoittamaan hän pystyy suuresti keskittymällä, mutta tuotokset ovat sekavia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Käveleminen on vaivalloista, eikä toinen käsi oikein toimi.

Ulin naisystävälle Noralle Ulin sairastuminen on šokki. He ovat tunteneet toisensa vasta vuoden, ja Noralla on takanaan pitempiaikainen suhde, jonka lopussa mies kuoli oltuaan sairaalassa vuoden. Noran ajatuksia ja käytöstä ja niiden muuttumista seurataan tarkasti. Muut tuttavat ja sukulaiset esiintyvät lyhyemmin.

Hiljaisuus on vangitseva varsinkin, kun ollaan Noran tai Ulin pään sisällä. Lukija ahdistuu Ulin mukana. Hänellä ei ole yhteyttä maailmaan, eikä hän saa viestiään perille, vaikka kuinka yrittää.

”Miten hän ilmaisisi toiveensa? Miten ilmoittaisi kuka hän on? Näin ajatellessaan – ja törmätessään joka kerta samaan asiaan – hän tajusi että pahinta oli kun ei kyennyt selittämään ajatuksiaan toiselle ihmiselle.”

Hiljaisuus on hyvin taitavasti kirjoitettu kirja sanojen tärkeydestä. Mitään kevyttä luettavaa se ei ole, päinvastoin, mutta sen lopussa on toivon pilkahdus.

Siegfried Lenz: Hiljaisuus
Suomentanut Oili Suominen
Gummerus 1983, 222 s.
Saksankielinen alkuteos Der Verlust 1981

***********

Oili Suomisen suomentama Hiljaisuus on toinen kirja Helmet-haasteen kohtiin 47 & 48 Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä. Ensimmäinen oli G. W. Sebaldin Merkintöjä Korsikasta.

Siegfried Lenz: Kiusattu

Kiusattu on hyvin surullinen kirja. Sen miljöö on Hampurin sataman telakka, jossa hajotetaan käyttöikänsä päähän tulleita laivoja. Kertojana on teini-ikäinen Hans, jonka perheeseen on otettu kasvatiksi isän ystävän Arne-poika. Arnen isä on surmannut itsensä ja muun perheen. Ainoastaan Arne on saatu elvytetyksi. Surmatapaa ei kerrota.

Kirjan alkuperäinen saksalainen nimi on suoraan käännettynä Arnen jäämistö. Hans pakkaa Arnen tavaroita eli lukijalle selviää heti, että Arnekin on kuollut. Katsellessaan ja pakatessaan Arnen keräämiä esineitä Hans käy läpi muutamaa vuotta, jotka Arne oli perheessä. Hans on viisi vuotta Arnea vanhempi ja he asuivat samassa huoneessa. Hans oli Arnen ystävä, luotettu ja turva. Perheen kaksi muuta lasta, iältään Arnea lähempänä olleet Wiebke ja Lars ystävineen eivät hyväksyneet Arnea joukkoonsa. Syyksi he sanovat, että Arne oli erilainen, outo ja kummallinen.

Arnen outous ilmenee heti kirjan alussa seuraavasti:

”Arne oli päättänyt opetella suomea, yksinään, ilman opettajaa. Yritin huomauttaa, ettei suomea kukaan mihinkään tarvinnut, että olisi toki paljon tarkoituksenmukaisempaa opetella jokin muu kieli, vaikka englanti tai venäjä tai espanja, mutta Arne vilkaisi minua ihmetellen ja sanoi sitten: Mutta pakkohan minun on, jo pelkästään Toivon takia. Arnen mielestä hänen velvollisuutensa oli opetella suomalaisen ystävänsä Toivon kieltä, he olivat kokeneet niin paljon yhdessä, olivat kerran jopa yöpyneet teltassa metsäisellä saarella.”

Hansin – ja lukijan – mielestä Arne on harvinaisen älykäs ja rehellinen. Hän tulee hyvin toimeen aikuisten kanssa. Esimerkiksi virolainen yövartija Kalluk johdattelee hänet harrastuksensa eli perulaisen solmukielen pariin, vaikka ei yleensä edes puhu muille ihmisille. Wiebken ja Larsin porukkaan Arne ei innokkaista pyrkimyksistään huolimatta pääse. Hän on erilainen kuin muut ikäisensä.

Kiusatussa kuvataan ihmissuhteita hienovaraisesti ja herkästi. Minulle jäi kirjasta alakuloinen olo. On surullista, miten pienikin erilaisuus johtaa syrjimiseen ja minkälaiset seuraukset sillä voi olla.

Siegfried Lenz: Kiusattu

Suomentanut Oili Suominen

Gummerus 2001, 188 s

Kannen suunnittelu Heikki Kalliomaa (maalaus Per Krohg)

Saksankielinen alkuteos Arnes Nachlaβ 1999