Minä
olin vähällä jättää tämän kirjan kesken. Luin sen loppuun, koska se oli
erittäin nopealukuinen ja koska halusin tietää, miten kirjailija lopettaa oudon
teoksensa.
Kesken
jättäminen oli lähellä, koska en halua lukea selostusta ihmisen paloittelusta
ja syöttämisestä sioille, en
myöskään halua, että minut ensin tutustutetaan muutaman sivun verran pikkupoikaan,
joka on äitinsä kanssa jouluostoksilla tavaratalossa joka räjäytetään, ja
poika ja äitinsä kuolevat räjähdyksessä (kuvaus on hyvin verinen). Poimin tähän
vain nuo kaksi esimerkkiä.
Jonkin
matkaa kirjaa luettuani tulin siihen tulokseen, että sen on tarkoitus olla
satiirinen. Satiirin kohteena on Viron nykyinen elämänmeno, ihmisten
rahanahneus, turhat tv-julkkikset, poliitikot. Ajatuksenpoikasena on myös,
voiko Viron – ja miksei myös Suomen – kaltaisessa maassa olla sisäsyntyistä
terrorismia, maassa, josta puuttuu ”usko, intohimo ja nälkä”.
Takakanteen
on painettu Eesti Päevalehden arvostelua: ”Sininen
on sinun taivaasi on todella mukaansatempaava, ja Raudin nokkeluudet
vetävät usein suun hymyyn.” Minua ei lihankappaleiden ja raiskausten keskellä
hymyilyttänyt. Miksi niin paljon väkivaltaa, miksi?
Sininen on sinun taivaasi
on kolmas kirja, jolla osallistun dekkariviikolle.
 |
| Oksan hyllyltä -blogi |
Mihkel Raud: Sininen on sinun
taivaasi
Suomentanut
Jouko Vanhanen
Like 2011, 268 s.
Vironkielinen alkuteos Sinine
on sinu taevas 2010
