Näytetään tekstit, joissa on tunniste Myllymäki Maisku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Myllymäki Maisku. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. helmikuuta 2025

Maisku Myllymäki: Valvoja

 

Ahkerana taidenäyttelyissä kävijänä olin ajatellut, että Maisku Myllymäen Valvoja olisi minulle sopiva kirja. Viime käynnilläni kirjastossa se olikin tarjolla pikalainahyllyllä.

Maia on valvojana taidemuseossa. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näyttelyn viimeinen päivä. Vierailijoita tarkkaillessaan Maia käy läpi suhdettaan Peteriin. Se on kestänyt kahdeksan kuukautta eli saman ajan kuin näyttely. Muistelujen edetessä käy ilmi, että Maia on hyvin epäluotettava kertoja. En kirjoita Valvojan tuosta osasta enempää, jotta en pilaisi lukukokemusta kirjaan mahdollisesti myöhemmin tutustuvalta.

Maia on valvoja myös siinä mielessä, että hän ei saa nukutuksi öisin.

”Makasin sängylläni ja katselin asuntoni kattoa, jonka jokainen yksityiskohta oli minulle raastavan tuttu. Kalkkirappaus, valkoinen halkeillut maali, katonrajassa sinertäväkuvioinen tapettinauha, jonka värit ja kuviot katoavat keskiyöllä mutta palaavat aina aamuisin. Vaikka olin hyvin väsynyt, taito nukahtaa häipyi samalla hetkellä, kun suljin silmäni. Tunsin, miten aivoni laukkasivat, pikkuiset kovat kaviot.”

Näyttelyn viimeisenä päivänä on ruuhkaa. Ikään kuin aikaisempina kuukausina ei olisi ollut aikaa. Maian huomiot näyttelyvieraista ovat teräviä univajeesta huolimatta.

”Vain hyvin harva museokävijä kulkee näissä saleissa niin, ettei ota lainkaan kuvia. Jatkuvasti yleistyvä tapa käydä taidenäyttelyissä: kuljetaan ripeästi teokselta toiselle, räpsitään kuvia ja poistutaan. On vaikea sanoa, liikuttaako ihminen puhelinta vai puhelin ihmistä.”

Puhelimet ja some ovat muuttaneet ihmisten käytöstä. Saatetaan tulla katsomaan vain näyttelyn kuuluisinta teosta, jonka kanssa otetaan selfie ja julkaistaan somessa. Teoksia katsotaan kuin niiden tarkoitus olisi olla taustana omalle itselle. Vain muutama ihminen kiertää näyttelyn patsaat ympäri, jotta näkisi ne kokonaan. Viimeisenä näyttelypäivänä Maia tarkkailee harvinaista nuorta miestä, joka jää tunneiksi katselemaan faunia esittävää veistosta ikään kuin olisi rakastunut. Somella on osansa myös Maian elämässä: sitä kautta voi seurata muita ja varsinkin Peteriä.

Valvojassa on kuvataiteesta pitävälle mukavasti viittauksia taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa. Siinä pohditaan myös taiteen merkitystä. Kiinnostaako pelkkä teos enää, vai onko taiteilija kiinnostavampi?

Valvoja yhdistää taidemaailman, unenpuutteen seuraukset ja Maian romanssin taitavaan juonikuvioon, joka kiihtyy loppua kohti. Kirjan suljettuani jäin juuri sopivan ihmetyksen valtaan.


Maisku Myllymäki: Valvoja
WSOY 2024, 302 s.

***********

Helmet haasteessa Valvojalle on oma kohta: 4. Kirjassa valvotaan yöllä.

maanantai 16. tammikuuta 2023

Maisku Myllymäki: Holly

 

Toimittaja Eva tulee Hollyn saarelle tekemään juttua harvinaisesta vihermehiläissyöjästä, jonka Holly kertoo siellä nähneensä. Evan on lähettänyt paikalle Ihmisen luonto -lehden päätoimittaja, joka on myös Evan äiti. Holly on tunnettu näyttelijä, joka on vetäytynyt pois julkisuudesta. Vaikuttaa siltä, että lehden kannalta tarkoitus on saada juttu Hollysta, eikä niinkään linnusta.

Eva on lintuharrastaja. Hän kuvailee ihmisiä vertaamalla heitä lintuihin, kuten Hollya nähdessään tämän ensimmäistä kertaa.

”Naisella on yllään pitkähelmainen kuviollinen vaate, jonkinlainen kaapu tai mekkomainen viitta. Hän seisoo rantakivikossa kuin lumihaikara, kapeaa kaulaansa kurotellen.”

Ennestään toisilleen vieraat naiset viettävät saarella yhdessä viikon. Eva on arka ja vetäytyvä, eksyksissä omassa elämässään kuten saarelle päätynyt vihermehiläissyöjä – jos se nyt on siellä käynytkään. Holly on aivan toisenlainen. Hän on itsevarma ja ottaa ohjat käsiinsä. Viikon aikana tapahtuu muutoksia. Kuka onkaan lopulta vahvempi?

Pidin siitä, että kirjassa ei selitetty kaikkea. Monet asiat naisten taustoissa ja heidän motiiveissaan jäivät mietityttämään. Loppuratkaisu on hieno.

Iris Murdochin romaaniin Meri, meri viitataan moneen kertaan. Siitä on kirjan motto ja Holly lukee sitä, omalla tavallaan. Olen lukenut Murdochia, mutta en juuri tuota kirjaa. Oletan, että sen tunteminen toisi lukemiseen uuden tason.

Holly on vahva esikoisteos. Odotan mielenkiinnolla, mitä saamme kirjailijalta seuraavaksi.


Maisku Myllymäki: Holly
WSOY 2021, 255 s.

***********

Kirjan kannessa on Hollyn kaftaani, joten sijoitan Hollyn Helmet-haasteen kohtaan 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate.