A Private Eye in Santa Teresa och en privatdetektiv i Stockholm

Sue Grafton: W is for Wasted

Sue Graftonin aakkosdekkareiden suomentaminen lopetettiin kirjaimeen T (T niin kuin tappaja 2008). Aivan valmiiksi Grafton ei ehtinyt saada sarjaansa, sillä viimeiseksi jäi Y is for Yesterday 2017.

Graftonin kirjoja lukiessaan tietää mitä saa: mukavasti kudotun rikostarinan ilman raakaa väkivaltaa sekä runsaasti Kinsey Millhonen yksityiselämää. Kinsey on yksityisetsivä, jonka 90-vuotias vuokraisäntä ja tämän sukulaiset korvaavat hänelle perheen. Kinseyllä on satunnaisia miesystäviä, mutta hän on liian itsenäinen jatkuvaan yhdessäoloon. Liiallinen yksityiskohtien kuvailu pidentää kirjoja turhaan. Ihan jokaista hampurilaisen syömistä tai auton pysäköintipaikan etsimistä ei tarvitsisi kertoa.

W is for Wasted alkaa kahdesta kuolleesta miehestä. Toinen oli harmaalla alueella liikkunut yksityisetsivä, jonka Kinsey tunsi, ja toinen oli hänelle täysin tuntematon asunnoton alkoholisti, jonka taskusta löytyi Kinseyn nimi paperilapulle kirjoitettuna. Kuolemat – toinen murha, toinen ilmeisesti luonnollinen – liittyvät tietysti toisiinsa.

Yhteiskunnallisena ongelmana kirjassa sivutaan asunnottomien asemaa ja kohtelua. Toinen tärkeä seikka juonen kannalta on lääketieteellisessä tutkimuksessa esiintyvä kilpailu ja väärinkäytökset, johon se voi johtaa.

Arne Dahl: Friheten

Friheten on neljäs kirja Dahlin Sam Berger ja Molly Blom -sarjassa. En ole lukenut aikaisempia osia. Sam Berger ja Molly Blom ovat entisiä poliiseja. Ilmeisesti he saivat potkut sarjan edellisessä kirjassa. Nyt Berger on perustanut yksityisetsivätoimiston Båthuset Security AB, joka saa toimeksiannoiksi lähinnä tylsiä vakuutuspetosjuttuja. Molly Blom on kadonnut Bergerin tavoittamattomiin odottaessaan Bergerin lasta. Blom palaa kirjan aikana, lapsi mukanaan.

Berger menee edellisen kirjan tapahtumien vuoksi terapiaan. Sitä kautta hän saa terapeutiltaan yksityisen tehtävän. Terapeutille tärkeä, lähes ystäväksi muodostunut asiakas Nadja on kidnapattu. Hänet uhataan tappaa, ellei lunnasrahoja toimiteta kolmen päivän kuluessa.

Jutussa on mukana venäläinen mafia. Siltä osin lukija saa enemmän tietoa kuin Berger ja Blom. Mutta mukana on muitakin toimijoita. Sen Berger huomaa ja epäilee jopa parhaita poliisiystäviään. Kun dekkareissa on venäläinen mafia, niin niissä on usein epäinhimillisiä rikollisia ja sairasta väkivaltaa, niin tässäkin. Toinen asia, josta en pidä dekkareissa, on yleiseksi tullut rikoksen liittyminen jollakin tavalla päähenkilöihin. Sekin on tässä mukana.

Kirjan ansiot ovat juonessa, joka on osin yllätyksellinen. Muuten en Frihetenistä innostunut. Enemmän olen pitänyt Dahlin A-ryhmästä kertovista kirjoista.

Sue Grafton: W is for Wasted

Mantle 2013, 487 s.

Arne Dahl: Friheten

Albert Bonniers Förlag 2020, 393 s.

***********

Helmet-haaste

W is for Wasted: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Friheten: 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Sue Grafton: V is for Vengeance

Olen lukenut jonkin verran Graftonin aakkosdekkareita. V is for Vengeance on ilmestynyt viime vuonna. Kovin monta aakkosta ei ole enää jäljellä.

Kirjojen päähenkilö on yksityisetsivä Kinsey Millhone, joka toimii kuvitteellisessa Santa Teresan pikkukaupungissa Kalifornian rannikolla. Tapahtuma-aika on 1980-luku. Ensimmäinen aakkosdekkari, A is for Alibi, ilmestyi 1982. Olen lukenut jostakin Graftonin haastattelusta, että hän haluaa pitää toiminnan 80-luvulla. Ei ollut kännyköitä, eikä tietokoneitakaan sillä tavoin kuin nykyisin. Kännykät ovat muuttaneet dekkareiden kirjoittamista.

V is for Vengeance lähtee prologin jälkeen liikkeelle myymälävarkaudesta, jota Kinsey todistaa. Päästyään pois pidätyssellistä varas, yli 60-vuotias nainen, tekee itsemurhan hyppäämällä sillalta. Hänen tuore kihlattunsa ei usko itsemurhaan ja palkkaa Kinseyn tutkimaan tapausta. Jutussa on mukana gangsteriperhe, rikas miehensä pettämä kotirouva, korruptoitunut poliisi sekä entinen vankilakundi, joka pitää Kinseytä ystävänään.

Pitkäksi (yli 500 sivua) kirjaksi siinä tapahtuu aika vähän. Aiempia aakkosdekkareita lukeneille kaikki on tuttua. Ihan jokaista vaatteiden vaihtoa tai ateriaa ei tarvitsisi kuvailla. Eikä nimetä kaikkia katuja, joita pitkin Kinsey ajaa Mustangillaan (ei siis enää kuplalla).

I debated an act of civil disobedience. Instead, I continued up Chapel, thinking to turn left at the next cross street, which was also blocked. This felt like a cruel hoax, but was more likely part of a public-works rehabilitation project relegated to off-hours instead of a plot cooked up specifically to inconvenience me. At the next block up, the street was open but marked one-way, the arrow urging me most emphatically to the right when I wanted to turn left.

Ostin kirjan lentokone- ja junalukemiseksi. Sellaiseksi se kelpaa hyvin.

Sue Grafton: V is for Vengeance
Pan Books 2012. 529 s.