23.4. on Cervantesin ja Shakespearen kuolinpäivä. Molemmat kuolivat vuonna 1616 eli tasan 400 vuotta sitten. Kirjan ja ruusun päivä on lähtöisin Espanjan Kataloniasta ja se on sijoitettu tähän päivään juuri Cervantesin kuolinpäivän vuoksi. Tällä pienellä kirjoituksella yritän kunnioittaa molempia suuria kirjailijoita.
Cervantes: Novelleja
Olen
lukenut Don Quijoten ja se löytyy kirjahyllystäni, mutta en ryhtynyt lukemaan
sitä uudelleen tätä postausta varten. Löysin suomennettuna Cervantesin Novelleja. Suomennos on vuodelta 1936.
Kirja sisältää kolme kertomusta, jotka ovat novelleiksi pitkiä.
Mustalaistyttö. Nuori mustalaistyttö Preciosa hurmaa
kauneudellaan, esiintymistaidoillaan, älykkyydellään ja sanavalmiudellaan.
Aatelisnuorukainen Juan rakastuu niin, että lupaa Preciosan vaatimuksesta
liittyä mustalaisiin ja odottaa kaksi vuotta ennen kuin Preciosa
suostuisi hänen omakseen. Lopussa selviää odotetusti, ettei Preciosa ole mustalainen
sen enempää kuin Juankaan.
Estremaduran mustasukkainen vanhus. Amerikassa omaisuuden kerännyt vanhus palaa
Espanjaan ja rakastuu 15-vuotiaaseen tyttöön. Mies on niin mustasukkainen, että
sulkee nuoren vaimonsa ja palveluskuntansa (vain naisia ja yksi eunukki)
taloon, jossa ei ole edes ikkunoita kadulle päin. Loppu on yllätyksellinen
toisin kuin Mustalaistytössä.
Petollinen avioliitto. Petollinen avioliitto on itsessään vain lyhyt
kertomus miehestä, joka huiputettiin edulliseksi luulemaansa avioliittoon.
Varsinainen tarina on kyseisen miehen kirjoittama Kahden
koiran keskustelu novellin sisällä. Koira Berganza kertoo Scipiolle monia
käänteitä sisältävän elämäntarinansa. Koirien keskustelu on satiirinen.
Satiirin kohteeksi joutuvat muun muassa paimenrunoelmat ja monet ihmisten
omituiset tavat ja uskomukset. Koirat yrittävät itsekin hillitä
filosofointiaan, jota ne kutsuvat parjaamiseksi, mutta herkullisia kohteita
vain riittää.
Cervantesin
novellit tuovat joiltakin osin mieleen Decameronen. Niissä on huiputusta ja
väärinkäsityksiä, ja naisten siveellisyys on kunniassa. Huumori on lähinnä
satiiria. Mustalaistytön isoäidin käytännöllinen ajatuksenjuoksu muistuttaa
Sancho Panzaa. Näitä novelleja oli mukava lukea.
Novellit
on valittu Cervantesin vuonna 1613 julkaisemasta 12 novellin kokoelmasta Novelas ejemplares. Se on suomennettu
vuonna 2007 kokonaan nimellä Opettavaisia
kertomuksia.
Shakespeare:
Macbeth
Shakespearen
näytelmistä valitsin luettavaksi Macbethin,
koska sitä en ole nähnyt koskaan missään muodossa. Monista muista Shakespearen
näytelmistä olen katsonut elokuvaversion. Kolme olen nähnyt näyttämöllä. Benno
Besson ohjasi 1980-luvulla Hamletin Lilla Teaterniin. Hamletia näytteli Asko
Sarkola ja Ofeliaa Pirkko Hämäläinen. Näkemässäni Romeossa ja Juliassa Juliana
oli näyttelijäopiskelija Kati Outinen. Teatteri Jurkan Kuningas Learissa
pääosassa oli Pentti Siimes.
Macbethissa minua kiinnosti etukäteen eniten Lady Macbeth,
jonka julmuuteen viitataan usein. Hänen ensimmäinen näyttäytymisensä kertoo jo
paljon, kun hän pitää Macbethiä heikkona.
”- -
Mutta luonteestasi
kannan
huolta; se on liian täynnä
inhimillisyyden
maitoa, ja oikotie
on sille
vieras. Tähtäät korkealle,
vallanhimoa
ei puutu, puuttuvat vain
kovat
otteet. - - ”
Kuten
edellä olevasta katkelmasta näkyy, luettavanani oli Matti Rossin varsin moderni
suomennos. Sen lukeminen oli vaivatonta.
Näytelmässä
on paljon hahmoja, noidista alkaen. Vaikka Macbeth
on Shakespearen suuria tragedioita, niin joihinkin sivuhenkilöihin liittyy
selvästi huumoria.
Macbethin teema on tunnetusti valta ja vallanhimo. En
lähde (enkä osaisikaan) näytelmän hienouksia erittelemään. Kannattaa lukea
vaikka Ralf Långbackan kirjoittama esipuhe. Teema on edelleen valitettavan ajankohtainen.
Vallanhaluisia hallitsijoita maailmassa aina riittää. Näytelmässä heille kävi
huonosti. Lady Macbeth sekosi ja Macbeth kuoli taistelussa. Oikeassa elämässä
vallananastaja saattaa joskus jopa menestyä.
Miguel de Cervantes Saavedra:
Novelleja
Espanjan
kielestä suomentanut ja asiaselityksillä varustanut Walter O. Streng-Renkonen
Runot
suomentanut Yrjö Jylhä
WSOY
1936, 259 s.
William
Shakespeare: Macbeth
Suomentanut
Matti Rossi, esipuheen kirjoittanut Ralf Långbacka
WSOY
2008, 2. painos, 165 s.