Wladimir Kaminer: Berliinin matkaopas

Kirjan koko nimi on Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle. Kirja ei ole varsinainen matkaopas, vaan samanlainen pakinakokoelma kuin Ryssändisko, josta kirjoitin aiemmin. Kaminer katselee Berliiniä ja berliiniläisiä venäläisen maahanmuuttajan silmin. Kun hän kirjoittaa berliiniläisten puhumattomuudesta tai vertaa berliiniläisten naisten pukeutumista venäläisiin naisiin, tuntuu kuin hän kirjoittaisi suomalaisista.

Kirjan luvut on otsikoitu hieman matkaoppaan tyyliin: Berliinin historia lyhykäisyydessään, Shoppailu Berliinissä, Natseja ja muita nähtävyyksiä, ja niin edelleen. Lukujen sisältö saattaa olla yllättävä. Esimerkiksi luvussa Berliinin musiikki Kaminer pakinoi katusoittajista ja saksalaisten säästäväisyydestä.

Jokaisen luvun lopussa on matkailijalle tarkoitettu vinkki. Kun otsikkona on ollut Berliiniläinen sivistys, vinkki on seuraavanlainen:

”Flipperit olivat idässä kiellettyjä, koska ne levittivät sanomaa ”kilpailu on kivaa”. Ja lännessä niitä tuskin enää on, vaikka sieltä löytyy Bally-niminen liike, joka aiemmin aina pestasi taiteilijoita tekemään uusia flipperipelisuunnitelmia. Viimeiset flipperit ovat nykyään Körterstrassella Südsternissä Kahuna-nimisessä kapakassa.”

Kaminerin opaskirja ei todellakaan ole tavanomainen, mutta hauskaa luettavaa se on.

Otin kirjasta kuvan Amici-nimisessä mukavassa ravintolassa, jonka eräs saksalainen ystäväni näytti minulle edellisellä Berliinin matkallani.

Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle

Suomentanut Heikki Lakkala

Sammakko 2011, 187 s

Saksankielinen alkuteos Ich bin kein Berliner, ein Reiseführer für faule Touristen, 2007

Wladimir Kaminer: Ryssändisko

Wladimir Kaminer muutti Berliiniin vuonna 1990. Venäjänjuutalaiset saivat tuolloin helposti oleskeluluvan Saksassa. Kaminer on julkaissut useita kirjoja. Hän kirjoittaa saksaksi. Suomalaisen kustantajan eli Sammakon sivuilla sanotaan, että Kaminer on Saksassa hyvin suosittu, esimerkiksi hänen ensimmäistä kirjaansa Ryssändisko on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta.

Ryssändisko koostuu lyhyistä, muutaman sivun jutuista. Kaminer kirjoittaa venäläisistä Berliinissä, muista maahanmuuttajista ja tietysti myös saksalaisista ulkomaalaisen silmin. Joskus hän muistelee elämää Moskovassa. Jutut ovat humoristisia ja usein ironisia. En kutsuisi niitä novelleiksi, vaan pakinoiksi. Ne sopisivat hyvin lehdessä julkaistaviksi.

Kirja on kepeä, hyvin nopeasti luettu. Se tuntuu varmaan saksalaisesta erilaiselta kuin suomalaisesta. Muuten en ymmärrä niin suurta suosiota, vaikka berliiniläisestä elämästä suomalaisenkin on mukava lukea. Ryssändiskon jälkeen Kaminer on julkaissut jatko-osan Schönhauser Allee, ja äskettäin on ilmestynyt suomeksi vielä kolmas samantyylinen kirja Kolmas krokotiili.

Vaikka Kaminer keskittyy Ryssändiskossa Berliiniin, lainaan tähän hänen näkemyksensä Weimarin kulttuuritarjonnasta.

"Nähtävyyksiin kuuluivat Buchenwaldin keskitysleirin vastamaalatut parakit ja kunnostetut polttouunit. Schillerin ja Goethen kahtakymmentäyhtä pölyistä ruumisarkkua pääsi myös katsomaan kymmenen saksanmarkan pääsymaksusta, samoin heidän talojaan. Nähtävänä oli vielä Hitlerin yksityinen taidekokoelma, Nietzsche-arkisto ja mehiläismuseo samoin kuin thüringeninseisojan juhlavuoden näyttely."

Vaikka Kaminer on alunperin venäläinen, osallistun Ryssändiskolla Nannan kirjakimaran haasteeseen Teemamaana Saksa. Kaminer asuu Saksassa, hän kirjoittaa saksaksi ja pitää itse itseään saksalaisena kirjailijana.

Wladimir Kaminer: Ryssändisko

Suomentanut Vesa Suominen

Sammakko 2005, 157 s

Saksankielinen alkuteos Russendisko, 2000