L. Onerva: Mirdja (klassikkohaaste)

 

Harvoin olen lukenut kirjaa, jonka päähenkilö esitellään yhtä lupauksia herättävästi kuin Mirdja Ast. Hän ei ole paikalla kokoontumisessa, jossa suunnitellaan iltamien ohjelmaa, mutta ylioppilaspojat nostavat hänet esille mahdollisena laulunumeron esittäjänä. Osalle vanhemmista ihmisistä hänen nimensä on tuntematon, ja muutkin ovat kuulleet lähinnä juoruja.

”– Voi kultaseni, hän on sanan täydellisessä merkityksessä huono tyttö. Eikä siinä kylliksi, että hän on niin läpeensä turmeltunut, mutta hänellä on myös suuri vaikutus muihin.

– Niin, niin, tietysti kuten kaikilla huonoilla ihmisillä. Ja hän on vielä lisäksi ylioppilas, niinkö?”

Esittelyn jälkeen näkökulma siirtyy Mirdjaan itseensä. Hän käy jatkuvasti mielessään läpi omaa olemustaan, sitä, millainen hän on, mitä haluaa elämältä. Onko hän poikkeusyksilö vai pelkkä keskinkertaisuus?

Mirdja ei sovi naisen muottiin. ”Mutta Mirdja, Mirdja, hän on sekä heikko että voimakas, yht’aikaa mies ja nainen.” Toistuvasti hän rakastuu ja häneen rakastutaan, mutta aina hän työntää miehen pois. Hän kavahtaa avioliiton ajatusta ja sitoutumista. Häneen on vaikuttanut ensimmäinen ystävä Rolf ihailullaan ja nietzscheläisillä ideoillaan.

Elämä kuluu eteenpäin. Mirdja matkustaa ulkomaille, lopettaa oikusta lauluopintonsa, piiloutuu originellin setänsä maaseutuasunnolle, menee lopulta naimisiin, kapinoi, vanhenee. Koko ajan hän velloo itsetutkiskelussaan, niin että lukeminen alkaa uuvuttaa.

”Kaikki sisäiset intohimot ja ulkonaiset pyyteet, kaikki erotiikka ja oikkujen suloiset ailahtelut, jotka ennen minun ydintäni olivat, tuntuvat nyt vain valheellisilta varjoilta ja kuvitteluilta, joiden aika on ammoin ohitse. Vaisu välinpitämättömyys on tappavana myrkkynä vähitellen tunkeutunut koko olemukseni läpi. Ja useasti lankeaa ylitseni kauheita hetkiä, jolloin hämärä, äärettömissä hapuileva tylsyys minut lyö.”

Mirdja ei aivan täyttänyt alun herättämiä odotuksia.

Mirdja on julkaistu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sarjassa Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Kirjassa on mukana kahden henkilön aikalaisarviot. Toinen kehuu Mirdjaa lyyrilliseksi ja psykologisesti tarkkanäköiseksi. Toinen myöntää teoksella olevan joitakin ansioita, mutta pitää sen kvasifilosofista painolastia väsyttävänä.

Kirjabloggaajien 12. klassikkohaastetta vetää blogi Jotakin syötäväksi kelvotonta. Sieltä löytyy kooste kaikista osallistujista ja heidän kirjoituksistaan.

Olen osallistunut kaikkiin kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin. Listaus aikaisemmista klassikoistani:

1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
4. Aino Kallas: Sudenmorsian
5. Maria Jotuni: Arkielämää
6. Minna Canth: Hanna
7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
8. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
9. Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
10. Jane Austen: Kasvattitytön tarina
11. Arvid Järnefelt: Isänmaa

L. Onerva: Mirdja
SKS 2002, 364 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1908

***********

Helmet-haaste: 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.

Shakespearen sisarukset -haasteeseen luetut

 

Blogin Jotakin syötäväksi kelvotonta näytelmähaaste Shakespearen sisarukset päättyy 31.1.2021. Luin haasteeseen neljä näytelmää.

Haasteessa täytettiin seuraavia haastekohtia:

A. Naisen kirjoittama teos
B. Miehen kirjoittama teos
C. Suomalaisen kirjoittama teos
D. Ei-suomalaisen kirjoittama teos
E. Teoksen kirjoittaja on elossa (lukuhetkellä)
F. Teoksen kirjoittaja on kuollut
G. Teos kirjailijalta jolta en ole ennen lukenut mitään
H. Teos kirjailijalta jonka tuotantoa olen lukenut aiemmin (näytelmiä tai muuta)

Sain suoritetuksi kaikki kohdat, mutta siten että kolme näytelmistä sopii kohtiin B, D, F ja G ja vain yksi kohtiin A, C, E ja H. Nuo kolme kuolleiden ulkomaalaisten miesten näytelmää luin Kuukauden nobelisti -sarjaani  ja Pirkko Saision näytelmän valitsin, jotta sain puuttuvat kohdat merkityksi.

Lukemani näytelmät:

Derek Walcott: Sista karnevalen

José Echegaray: El gran Galeoto

Jacinto Benavente: Los intereses creados

Pirkko Saisio: Slava! Kunnia.

Pääsin haasteessa alimmalle eli lukija-perustasolle. Kiitokset Gregoriukselle haasteesta, joka muistutti, että näytelmiäkin voi lukea!

Minna Rytisalo: Lempi

 

Lempi on ihastusta herättänyt esikoisteos viiden vuoden takaa. Se jäi minulta silloin lukematta, mutta Lempi ei ole vanhentunut viidessä vuodessa, eikä vanhene viidessäkymmenessäkään.

Lempi on kirjan keskushenkilö, mutta hän ei ole äänessä. Hänestä kertovat aviomies Viljami, aputyttö Elli ja kaksoissisar Sisko. Rakastunut Viljami on aivan hukassa menetettyään Lempin. Viljami ehti juuri maailmansodan lopussa tulla tarpeeksi vanhaksi kelvatakseen sotaan. Hänen ja Lempin yhteinen aika jäi lyhyeksi. Jos Viljami vuodattaa rakkauttaan Lempiin, niin aputyttö Elli purkaa vihaansa. Viljami palkkasi Ellin Lempin apulaiseksi, koska maatalon työt olivat kauppiaan tyttärelle outoja.

Parhaiten Lempin tunsi kaksoissisar Sisko. Hänen kertomuksessaan intensiteetti hieman vaimenee verrattuna Viljamin ja Ellin kiihkeisiin tunteisiin. Sisko kertoo paljon itsestään, eikä kaikki ole suoraan yhteydessä Lempiin. Juuri hän tekee oleellisen havainnon:

”Läksy oli kauhistuttava: koskaan toista ihmistä ei näe kokonaisena.”

Lempi kertoo tietysti myös lemmestä. Viljami, Elli ja Sisko kokevat sen kukin tavallaan. Lukija voi vain arvailla, mitä Lempi tunsi.

Lempi on hieno ja vahva kirja. Se on myös hyvällä tavalla perinteinen. Olen todella tyytyväinen, että lopulta luin sen.

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus 2016, 2. painos, 234 s.

***********

Minna Rytisalo on äidinkielen opettaja, joten Lempi sopii Helmet-haasteen kohtaan 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja.

Pham Thi Hoai: Kristallilähettiläs

 

Pham Thi Hoai on Pohjois-Vietnamissa vuonna 1960 syntynyt kirjailija. Kristallilähettilään kertoja on myös nimeltään Hoai ja lähes samanikäinen kuin kirjailija.

Hoai asuu perheensä kanssa Hanoissa kuudentoista neliömetrin kokoisessa kodissa. Hoai on tarkkailija, joka tutkii ihmisiä huoneen neliskulmaisesta ikkunasta. Hän päätti 14-vuotiaana, että ei kasva naiseksi. Sen sijaan hänen kaksoissiskonsa Hang kasvaa ja kehittyy niin kauniiksi, että hänellä on lopulta 300 kosijaa.

Kristallilähettiläässä on karrikoituja tyyppejä, liioittelua ja outoja tapahtumia, kuten kilpailu, jonka Hang järjestää kosijoilleen, kun ei osaa päättää, kenen kanssa menisi naimisiin. Tunnelmaa hallitsevat kuitenkin vapauden kaipuu ja rakkauden toteutumattomuus. Edes Hangista ei tule onnellista, koska hän valitsee väärin.

Perheen iltatähtenä syntynyt Hoain aina hymyillyt pikkusisko Hon kuoli pienenä ja antoi nimen kirjalle.

”Mutta Hon ei herännyt enää koskaan, maailmaan eksynyt hauras kristallilähettiläs, joka tuli jakamaan meille hymynsä ja suudelmansa. Kenenkään ei tarvinnut sulkea hänen silmiään. Hän sai itsestään voimaa elää, kaikkien muiden ihmisten tähden. Hän vei mukanaan salaisuuden, syyn outoon ilmestymiseensä perheeseemme. Isä totesi ykskantaan: Minkä taivas lahjoittaa, sen maa ottaa.”

Sen verran Kristallilähettiläässä on yhteiskunnallisten olojen arvostelua, esimerkiksi luvuissa Mallikansalainen I ja II, että kun kirja ilmestyi Vietnamissa 1988, se kiellettiin (Wikipedian mukaan).

Harvoin olen nähnyt niin epäonnistunutta kantta kuin Kristallilähettiläässä. Kansi on muutenkin ruma, mutta lisäksi sen oikeassa alakulmassa olevaa kirjailijan nimeä on lähes mahdotonta erottaa taustasta.

Pham Thi Hoai: Kristallilähettiläs
Ranskankielisestä käännöksestä suomentanut Riitta Kukkonen-Marquis
Kääntöpiiri 1993, 187 s.
Vietnaminkielinen alkuteos Thien Su 1988

***********

Maailmanvalloitus: Vietnam.

Dolores Redondo: El guardián invisible

 

El guardián invisible (suomennettu nimellä Näkymätön vartija) aloittaa Baztán-trilogian. Trilogian on inspiroinut vanha todellinen rikostapaus.

El guardián invisible alkaa nuoren tytön murhasta. Ylikonstaapeli Amaia Salazar asuu Pamplonassa, mutta on kotoisin Elizondosta, jossa murha on tehty, ja saa siksi tutkimukset johdettavakseen. Tavanomaisesta dekkarialusta huolimatta kirja on oikeastaan enemmän kertomus Amaiasta kuin rikostutkimuksesta. Hänen sisarensa ja tätinsä asuvat Elizondossa, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä pimeät salaisuudet, jotka vaikuttavat edelleen hänen käytökseensä ja suhteeseensa muihin ihmisiin.

Murhia tehdään lisää, ja tutkimukset etenevät, vaikka välillä nihkeästi. Nuori moderni nainen johdossa ei miellytä kaikkia tutkimusryhmän jäseniä. Kateutta ja vastaan hangoittelua esiintyy.

Baskimaahan ja Ranskaan rajoittuva Navarran pohjoisosa on uutta seutua rikoskirjaan. Elizondo kuvataan paikaksi, jonka helmikuiset jatkuvat kylmät sateet tuovat mieleen Etelä-Suomen tuhnuiset talvet. Kaupungin läpi virtaavasta Baztán-joesta nousevat huurut lisäävät sumuista kosteutta. Juoneen sekoittuvat lähes läpitunkemattomat metsät, Pyreneiltä laskeutuvat karhut ja baskien mytologian hahmot. Viimeksi mainittujen osuus on suurempi kuin olisin toivonut, mutta se on kirjan luokituksen ’crímen y misterio’ mukaista.

Kirjan lopussa on koukku, joka antaa aavistaa, mihin suuntaan trilogian seuraavassa osassa lähdetään.

Dolores Redondo: El guardián invisible
Booket 2017, 431 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 2012)

***********

Helmet-haaste: kohta 31. Jännityskirja tai dekkari.

Ben Okri: Vaarallista rakkautta

 

Omovo haluaa taiteilijaksi. Hän piirtää ja maalaa töiden jälkeen. Tylsässä konttorityössä on käytävä, jotta saisi rahaa. Nyt Omovo on rakastunut. Rakkaus on salaista, koska sen kohde Ifeyinwa on toisen miehen vaimo.

”He seisoivat hetken lähekkäin. Sitten Omovo siirtyi niin lähelle, että Ifeyinwan rinnat koskettivat hänen rintaansa. Ympärillä kuhisevassa ihmishyörinässä Omovosta tuntui kuin maailma pakkautuisi heidän päälleen. Ifeyinwa seisoi hievahtamatta, vain rinnat hieman kohoillen, ja hänen liikkumattomuudessaan oli jotakin aistillista ja kokoon kiertynyttä. Omovo aisti Ifeyinwan olemuksen niin väkevästi, että hänen jalkansa alkoivat vapista.”

Omovo asuu isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa Lagosissa alueella, jota kutsutaan ghetoksi. Heidän asuntonsa naapurusto muodostaa pihapiirin, jossa siivotaan, pestään pyykkiä, ryypiskellään Ogogoroa, juhlitaan ja juorutaan yhdessä. Siellä mikään ei pysy piilossa.

Omovon ja Ifeyinwan rakkaustarinan taustalla elää Lagos. Likaisen ja siivottoman gheton asumuksissa juoksentelevat rotat, gekot ja liskot. Sen kujilla lainehtivat likavedet. Toisaalla on parempiosaisten kaupunki, jonne gheton asukkaat matkaavat aamuisin töihin täpötäysissä busseissa, joihin mahtuakseen on tapeltava. Korruptio kukoistaa kaikkialla, jopa yksityisissä firmoissa kuten Omovon työpaikalla, jossa asiointia vauhdittavat lahjukset.

Omovo on välillä epävarma taiteilijuutensa suhteen. Hän kärsii tyhjän kankaan edessä. Hän repii hahmotelmiaan. Hän uppoaa omiin näkyihinsä. Omovosta taiteen korkein tehtävä on

”saada ihmiset tuntemaan enemmän, näkemään enemmän, tuntemaan täydemmin, näkemään todemmin”.

Hänen ensimmäinen galleriaan myytäväksi hyväksytty maalauksensa takavarikoidaan, koska sen sanotaan pilkkaavan Nigerian kehitystä. Hyvä ystävä vanha taiteilija Okocha yrittää saada Omovon ymmärtämään, että kaikki, mitä hän nyt kokee, kerääntyy varastoksi, josta hänen taiteensa syntyy.

Yhtä paljon – tai ehkä enemmänkin – kuin rakkaudesta Vaarallista rakkautta kertoo tuskallisesta kasvamisesta taiteilijaksi.

Ben Okri: Vaarallista rakkautta
Suomentanut Seppo Loponen
Otava 1996, 426 s.
Englanninkielinen alkuteos Dangerous Love 1996

***********

Helmet-haaste: kohta 6. Kirja kertoo rakkaudesta.

Gaël Faye: Pienen pieni maa

 

Gaby asuu Bujumburassa Burundissa. Hänen perheeseensä kuuluvat pikkusisko Ana, ranskalainen isä ja Ruandasta lapsena pakenemaan joutunut äiti. Äiti on tutsi. Gabylle ei ole koskaan oikein selvinnyt, miksi jotkut ovat tutseja ja toiset hutuja. Gaby viettää tavallista koulupojan elämää saman kadun varrella asuvien kavereidensa kanssa. Heidän pahin kolttosensa on mangojen varastaminen naapureiden puista. Gabyn suurin suru on vanhempien riitely, jonka vuoksi äiti muuttaa pois kotoa.

Maassa alkavat suuret muutokset samana vuonna, jolloin Gaby täyttää 11-vuotta, vuonna 1993. Maan ensimmäiset vapaat presidentinvaalit ovat riehakkaat ja synnyttävät toivoa, joka loppuu pian, kun valittu presidentti murhataan ja syttyy sisällissota. Vielä pahempaa alkaa tapahtua Ruandassa, jonne jääneistä sukulaisista äiti kantaa huolta. Gabyn elämä muuttuu turvattomaksi. Jotkut kaveritkin alkavat käyttäytyä kuin olisivat pieniä heimosotureita.

Pienen pieni maa alkaa lähes leppoisana lapsuuskuvauksena, vaikka vanhempien ero leijuu uhkana Gabyn mielessä. Maan joutuessa sekasortoon tunnelma synkkenee, vaikka tavallisuudesta yritetään pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Lopulta joudutaan kaaoksen keskelle, ja kaikkien perheenjäsenten elämä muuttuu.

”Kansanmurha on synkkä vyöry, ja ne jotka eivät huku siihen, arpeutuvat loppuiäkseen.”

Pienen pieni maa on Gaël Fayen esikoiskirja, ja se perustuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa. Jotkut kirjassa kuvatut tapahtumat ovat niin järkyttäviä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista, eikä ainakaan lapsen.

Gaël Faye: Pienen pieni maa
Suomentanut Einari Aaltonen
Like 2018, 217 s.
Ranskankielinen alkuteos Petit pays 2016

***********

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 7. Kirjassa on kaveriporukka. Gaby ja hänen kaverinsa ovat jopa antaneet omalle porukalleen nimen: Kinanira Boyz.

Maailmanvalloitus: Burundi.

Kenneth Eriksson & Jeanette Björkqvist: Kovat kadut

 

Toimittaja Jeanette Björkqvist on kirjoittanut rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin elämäkerran yhteistyössä Erikssonin kanssa. Kirjan koko nimi on Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä. Helsingin Maunulassa asuneen ruotsinkielisen Erikssonin suomenkieliset kaverit antoivat hänelle lempinimen Kentsu. Kentsuksi häntä kutsutaan myös kirjassa, ja siksi minäkin käytän samaa nimeä.

Kentsu on hyvin työkeskeinen ihminen. Hänen siviilielämästään kerrotaan vain vähän. Siihen on mahtunut traagisiakin tapahtumia.

Kentsun työura Helsingin poliisissa alkoi järjestyspoliisista. Rikospoliisissa hän tutki aluksi asuntomurtoja, sen jälkeen ryöstöjä, esimerkiksi 1990-luvulla yleistyneitä pankkiryöstöjä, ja lopulta järjestäytynyttä rikollisuutta kuten huumerikoksia, jengirikollisuutta sekä ihmiskauppaa ja paritusta. Monet hänen tutkimansa tapaukset ovat uutisista tuttuja.

Ihmiskauppa ja paritus olivat Kentsun mielestä alueita, jotka olisivat vaatineet oman tutkimusyksikkönsä. Tämän vuoden alussa onkin uutisoitu, että poliisiin on perustettu uusi ihmiskaupan vastainen iskuryhmä, joka toimii koko maassa. YLEn uutisissa haastateltiin asiantuntijana Kenneth Erikssonia.

Kirjassa syntyy kuva työorientoituneesta ja itsevarmasta poliisista, jonka tutkimus- ja kuulustelumenetelmät saattoivat joskus poiketa tavanomaisista ja joka ei ollut aina helppo alainen tai mukava työtoveri.

”Kymmenessä vuodessa suorapuheinen, itsepäinen ja tiedonhaluinen metsästäjä oli noussut maineeseen yhtenä maan johtavista seksikauppaan liittyvän rikollisuuden tutkijoista. Hän ei suinkaan ollut kiistaton hahmo. Päinvastoin. Häntä arvosteltiin siitä, että hän näytti omivan kutakuinkin kaikki seksi- ja ihmiskauppaan liittyvät rikostutkinnat ja päättävän aika yksinvaltaisesti siitä, missä ongelmia oli tai oliko niitä ylipäätään. Jopa hänen arvostelijoidensa oli kuitenkin pakko myöntää, että hän sai aikaan tulosta.”

Kenneth Eriksson & Jeanette Björkqvist: Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä
Suomentanut Kari Koski
WSOY 2020, 279 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Hård mot de hårda. True crime – en bok om brott. 2020

***********

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa. Se sopisi myös kohtiin 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan ja 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Kuukauden nobelisti Nelly Sachs: Kuoleman asunnoissa

 

Nelly Sachs oli juutalainen runoilija. Hän pakeni natseja Berliinistä Ruotsiin viime hetkellä vuonna 1940. Selma Lagerlöf auttoi paon onnistumisessa vaikutusvallallaan. Lagerlöf ja Sachs olivat olleet vuosia kirjeenvaihdossa. Sachs jäi sodan jälkeen Ruotsiin. Hän jakoi Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966 israelilaisen Samuel Agnonin kanssa.

Kuoleman asunnoissa on Sachsin ensimmäinen runokokoelma. Se on julkaistu Suomessa teoksessa Israelin kärsimys yhdessä runokokoelman Tähdenpimennys ja mysteerinäytelmän Eeli kanssa. Suomentaja on Aila Meriluoto.

Kokoelman aloittaa runo Oi savupiiput, jonka alussa on kaksi säettä Raamatusta.

Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Job

 

OI SAVUPIIPUT
kuoleman nerokkaasti laadituissa asunnoissa,
kun Israelin ruumis savuun hajonneena
leijui ilman halki –
Nokikolarina sen tähti otti vastaan
ja mustui.
Vai oliko se auringonsäde?


Oi savupiiput!
Jeremian ja Jobin tomulle tiet vapauteen –
Kuka keksi teidät ja kivi kiveltä rakensi
savusta pakolaisille tien?


Oi kuoleman asunnot,
niin viihtyisiksi sisustetut
talon isäntää varten, joka ennen oli vain vieras –
Oi te sormet,
jotka laskitte kynnyksen
kuin veitsen elämän ja kuoleman väliin –


Oi te savupiiput,
oi te sormet,
ja Israelin ruumis savuna ilman halki!

 

Runojen aiheena ovat juutalaisten koettelemukset, ja varsinkin keskitysleirit. Kokoelma on jaettu neljään osaan: Sinun ruumiisi savuna ilman halki, Rukouksia kuolleen sulhasen puolesta, Ilmaan piirrettyjä hautakirjoituksia ja Kuoroja keskiyön jälkeen. Niissä toistuvat sanat tuhka, tomu, hiekka ja tähti. Muutama säe runosta Pelastuneitten kuoro:

Me pelastuneet,
yhä kalvavat meitä ahdistuksen madot.
Tähtemme on hautautunut tomuun.

 

Minulla on Saksasta ostettu kirja Das Buch der Nelly Sachs (Nelly Sachsin kirja), jossa Sachsia kutsutaan juutalaisten kohtalon suureksi runoilijaksi. Kirjassa on otteita Sachsin runokokoelmista vuosikymmenten ajalta ja useiden tutkijoiden analyysejä Sachsin tuotannosta. Esipuheen on kirjoittanut suomalainen Bengt Holmqvist. Muutama runo on kokoelmasta Kuoleman asunnoissa, joten pääsin vertaamaan Meriluodon suomennoksia alkuperäisiin. Ne olivat ainakin minun saksallani tulkittuina erinomaisia.

 

Nelly Sachs: Kuoleman asunnoissa (kirjassa Israelin kärsimys)

Suomentanut Aila Meriluoto

WSOY 1966, 2. painos

Saksankielinen alkuteos In den Wohnungen des Todes 1947

***********

Helmet-haaste 2021: kohta 38. Kirja on käännetty hyvin.