Claudio Magris johdattelee
lukijan Tonavan alkulähteiltä sen suistoon.
”Joella on useita nimiä. Monien
kansojen keskuudessa Tonava ja Hister ovat viitanneet joen ylä- ja vastaavasti
alajuoksuun, mutta vain harvoin jokeen kokonaisuudessaan. Plinius, Strabon ja
Ptolemaios pohtivat aikoinaan, mihin edellinen päättyi ja mistä jälkimmäinen
alkoi, ehkäpä Illyriassa tai Rautaportissa. Kaksiniminen joki, Ovidiuksen ”bisnominis”,
kuljettaa mukanaan saksalaista kulttuuria ja sen unelmaa kotiin palaavan hengen
harharetkistä; johdattaa sen itää kohti ja yhdyttää sen muihin kulttuureihin
niin, että syntyy lukuisia sekamuotoisia metamorfooseja, joissa historia kokee
täyttymyksensä ja tuhonsa.”
Matkaa kuljetaan Wienin,
Bratislavan, Budabestin, Belgradin ja monen muun pienemmän paikan kautta.
Välillä pistäydytään sivujokien varsien kaupungeissa tai vieläkin kauempana.
Jokaisella paikkakunnalla on jotakin annettavaa Tonavan alueen historiaan ja
kulttuuriin, jos ei muuta, niin kuuluisuus, joka syntyi tai kuoli siellä, kuten
Kafka Kierlingissä Itävallassa.
Historiasta vilahtelevat esille
vanhat kreikkalaiset ja roomalaiset, kuten edellä olevassa lainauksessani,
ottomaanit ja varsinkin Habsburgit, jotka hallitsivat isoa osaa Tonavaa
ympäröivistä alueista satojen vuosien ajan. Nykyajassa päästään yhteen Baijerin
CSU:n puoluekokoukseen saakka. Kirja on ilmestynyt vuonna 1986, joten sen
ilmestymisen jälkeiset mullistukset eivät ole mukana, eikä Magris ole niitä
ennakoinut.
Kulttuurissa Magris keskittyy
kirjallisuuteen. Onhan hän itse kirjailija ja saksalaisen kirjallisuuden
professori. Kuuluisuudeltaan Kafkan ja Canettin veroisten kirjailijoiden ohella
Magris nostaa esille tuntemattomampia, kuten naisen asemasta kirjoittaneen
Marieluise Fleisserin Ingolstadtista. Välillä Magris filosofoi kirjoittamisesta
ja kirjallisuuden merkityksestä.
”Ehkäpä kirjoittamisessa onkin
kyse olemassaolon tyhjien kohtien tilkitsemisestä; kirjoittamalla kenties
täytetään tyhjyyttä, joka avautuu äkillisesti tiettynä päivänä ja hetkenä
huoneessa näkyviin esineisiin ja imaisee ne lohduttomuuteen ja rajattomaan
merkityksettömyyteen.”
Tonavassa on henkilöhakemisto, jossa on
noin 800 nimeä. Hallitsijoita, poliitikkoja, insinöörejä, luonnontieteilijöitä,
filosofeja, kirjailijoita… Myös kirjojen henkilöhahmoja, joista osa on hyvinkin
tuttuja, kuten Pierre Bezuhov ja Emma Bovary, mutta jotkut jokseenkin tuntemattomia.
Tonava on melko vaativaa luettavaa.
Siitä saisi eniten irti henkilö, joka tuntee hyvin keskieurooppalaista kulttuuria
ja historiaa. Minä ainakin tunsin sivistykseni riittämättömyyden. Tonava
on luokiteltu kirjastossa romaaniksi, mutta jos olisi olemassa luokitus ’sivistyskirjat’,
sijoittaisin Tonavan sinne.
Claudio Magris: Tonava
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
WSOY 2000, 444 s.
Italiankielinen alkuteos Danubio 1986
***********
Helmet-haaste: kohta 36. Kirjassa liikutaan ajassa.
