sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut scifiä. Olen tietysti lukenut klassikoita, kuten Asimov ja Bradbury, mutta en uutta genren kirjallisuutta. Hannu Rajaniemen Kvanttivaras kiinnosti minua jo silloin, kun se ilmestyi. Suomalainen matemaatikko ja fyysikko, joka kirjoittaa scifiä englanniksi, on niin harvinainen tapaus, että onhan häneen tutustuttava. Tosin kesti useamman vuoden ennen kuin tulin lukeneeksi Kvanttivarkaan.

Kvanttivaras on Jean le Flambeur, joka kirjan alussa pääsee karkuun vankilasta. Hänen auttajansa on Mieli, nuori nainen (tai mikä hän nyt onkaan), joka toteuttaa saamaansa tehtävää. Jean ja Mieli suuntaavat marsilaiseen kaupunkiin Oublietteen, joka on Jeanille entuudestaan tuttu. Jeanin ja Mielen ohella päähenkilöitä ovat arkkitehtiopiskelija ja etsivä Isidore Beautrelet sekä Jeanin entinen tyttöystävä Raymonde. Muita hahmoja vilisee runsaasti. Minä pidin rehdistä Isidoresta paljon enemmän kuin itse kvanttivarkaasta.

Lukiessa mieleen nousi kuvia elokuvista, Tähtien sodasta, Men in Black ykkösestä, jopa Harry Potterista. Avaruusalusten ja avaruusolioiden taisteluiden sanallinen kuvailu on aika vaikeaa ja varsinkin noissa kohdissa mielikuvitus otti avuksi elokuvat.

Kvanttivarkaassa esiintyvät usein sanat muisto ja muisti. Jo Oublietten kaupungin nimi korostaa muistamista unohtamisen kautta. Jean le Flambeur etsii omia muistojaan. Ihmiset voivat siirtää omia muistojaan toisille. Heillä on yhteismuistoja. Kaupungillakin on ulkomuisti, jota voi selata vähän kuin internettiä nykyisin, mutta ilman mitään laitteita.

Kirjassa on paljon kaikkea: käsitteitä, hahmoja, tapahtumia. Välillä tuli mieleen, että Kvanttivaras on eräänlaisen pelin kuvaus. Samaan viitataankin:
”Jospa muinaiset filosofit olivat sittenkin oikeassa – jospa me elämme tietämättämme todellisuutta jäljittelevässä simulaatiossa, jossa olemme vain jumalan kaltaisiksi muuttuneiden tietoisuuksien pelinappuloita.”
Kvanttivaras on ehdottomasti taitava kirja. Suuri osa sen viittauksista meni varmasti ohi, vaikka eivät onneksi kaikki. Pidin nimillä leikittelystä: gogolit, arkontit, Sobornost… Hitaamman proosan ystävänä Kvanttivaras oli minulle liiankin vauhdikas. Vanhat scifi-romaanit miellyttivät minua enemmän. Voisin suositella Kvanttivarasta tietokonepelien ystäville, mutta en tiedä, mahtavatko he lukea tällaisia kirjoja.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
Suomentanut Antti Autio
Gummerus 2011, 2. painos, 440 s.
Englanninkielinen alkuteos The Quantum Thief 2010

***********
Helmet-haasteessa on scifi-kirjalle oma kohta (numero 31).

2 kommenttia:

  1. Gogol minusta viittaa kirjailija Nikolai Gogoliin linkki on Kuolleet sielut romaani. Luin sarjan alkuvuodesta ja olen nyt blogannut kahdesta ensimmäisestä ja kolmannesta huhtikuun 19:
    Minusta tämä ensimmäinen teos on paras ja sopii ehdottamallesi kohdeyleisölle. Osa pelaajista varmasti lukee scifiä ja ovat hyvin älykkäitä, tässähän on paljon ohjelmoituja maailmoja, muistoja, kopioita ym.vaatii nopeaa älyä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gogolpiraatit olivatkin helpoin kirjallinen viittaus.
      Olen lukenut sinun postauksesi Rajaniemen trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta ja odotan mielenkiinnolla kolmatta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.