Almudena Grandes on espanjalainen
kirjailija, jonka esikoisteos Lulú vuodelta 1989 saavutti kansainvälistä huomiota
ja käännettiin myös suomeksi. Muita hänen kirjojaan ei ole suomennettu.
Estaciones
de paso (ohimeneviä
tiloja) on novellikokoelma. Tosin kertomukset ovat novelleiksi pitkiä. Niitä on
kirjassa vain viisi. Jokaisessa novellissa on pääosassa nuori, jonka elämässä
on tapahtunut, tai on tapahtumassa, suuri muutos. Etäisimmäksi jäi ainoa
kertomus, jossa aikuinen mies muistelee eräitä varhaisnuoruutensa tapahtumia
isoisänsä talossa. Muuten novellit olivat koskettavia ja yleisinhimillisiä.
Jokaisessa novellissa oli omanlaisensa
espanjalainen (ja jopa madridilainen) mauste. Esimerkiksi kokoelman
aloittavassa surullisessa tarinassa nuori poika pitää monologia jumalalle,
jonka olemassaoloa hän on alkanut epäillä, koska hänen isoveljensä kuoli
leukemiaan. Monologin taustalla on Atlético de Madridin ja Real Madridin
välinen jalkapallo-ottelu, jonka pojan fanittama Atlético häviää murskalukemin.
Eniten pidin novellista Tabaco y negro (tupakanväristä ja
mustaa). Sen teemana on
”No es lo mismo ver que mirar, y al mirar, no todas las personas ven lo mismo”. (Ei ole sama asia nähdä ja katsoa, ja katsoessaan kaikki ihmiset eivät näe samaa.)
Ei siis mikään uusi huomio, mutta
toteutus on mainio. Nuoren tytön isoisä oli matadorien asuihin erikoistunut
räätäli. Hänellä oli erikoislaatuinen kyky nähdä, minkälainen, erityisesti
minkä värinen, puku sopi kullekin. Tytön isällä tuota kykyä ei ollut ja liike
oli menossa konkurssiin, kunnes tyttö (odotetusti) löysi isoisän kyvyn
itsestään.
Hyviä novelleja, pidin näistä.
Pitänee etsiä lisää luettavaa Almudena Grandesilta.
Almudena Grandes:
Estaciones de paso
Tusquets Editores 2008, 285 s.
Ilmestynyt ensimmäisen
kerran 2005
***********
Nämä novellit ovat pieni osuuteni blogin Reader, why did I marry him? novellihaasteeseen. Espanjaksi kirjoitettu kirja sopii myös haasteeseen Frau, Signora & Bibi. Helmet-haasteessa saan osuman kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella. Suomenkielisistä kirjoista en yleensä edes lue takakansitekstiä, mutta espanjalaisia tulee valituksi takakannen perusteella.
Voi, luit tämän, ihanaa! Minulta löytyy tämä kirja omasta hyllystä enkä enää muista paljoakaan. Mutta tuo matadorinovelli muistui elävästi mieleeni kun siitä kerroit, siinä oli kivaa tunnelmaa. Luin vuosi sitten Grandesilta tosi paksun sukukronikan, josta pidin paljon - El corazón helado. Muuta en ole lukenut.
VastaaPoistaOnpa mukava, että joku toinenkin bloggaaja on lukenut tämän. Laitan muistiin El corazón heladon.
PoistaKiitos Margit esillenostosta; nyt nappasi ja Lulú meni varaukseen. Tämä aukko on oitis paikattava, sillä espanjankielinen ja latinalaisamerikkailainen kirjallisuus soittelee sydämen säveliä. Mainiota alkanutta kevääntaitetta:)
VastaaPoistaKirjoitin maininnan Lulústa juuri ajatellen sitä, että joku voisi kiinnostua. Hyvää kevättä sinullekin!
Poista