Kun lainaa Ann Cleevesin Vera
Stanhope -dekkarin, tietää mitä saa: tavanomaisen rikosromaanin, jossa ei ole
mitään erikoista. Joskus kaipaa sen tyyppistä turvallista luettavaa.
Kuolemanhiljaisuudessa on jonkinlaisena teemana
vanhempien ja lasten suhteet, ja erityisesti äidin ja lapsen suhde. Kirjan
alussa komisario Vera Stanhope löytää itse ruumiin kuntokeskuksen saunasta.
Surmattu on lapsiperheisiin erikoistunut sosiaalityöntekijä. Sitä kautta
päästään edellä mainittuihin suhteisiin, mutta myös aivan ’tavallisilla’
juttuun sekaantuneilla perheillä on omat ihmissuhdeongelmansa.
Parasta näissä kirjoissa on Vera
Stanhope. Hän on hieman outo, pukeutuu kummallisesti, eikä hänellä ole muita
ystäviä kuin lähin työtoveri. Hänenkin taustallaan on lapsuuskodin ongelmia. Kaikesta huolimatta hän on edennyt komisarioksi ja ihan omilla
ansioillaan.
Sen jälkeen kun katsoin tv:stä
Vera Stanhope -poliisisarjaa, minun on ollut pakko ajatella Vera näyttelijä
Brenda Blethynin näköisenä. Blethyn teki sarjasta katsomisen arvoisen. Hän on
todella hyvä näyttelijä. Oletteko nähneet häntä Mike Leigh’n hienossa
draamaelokuvassa Salaisuuksia ja valheita? Mikä suoritus siinäkin!
Ann Cleeves:
Kuolemanhiljaisuus
Suomentanut
Kimmo Lilja
Karisto 2013, 338 s.
Englanninkielinen
alkuteos Silent Voices 2011
***********
Helmet-haasteessa en keksinyt mitään muuta kohtaa, johon tämä sopisi, kuin 23. Käännöskirja.
Vera Stanhope ei ole minulle tuttu, ei edes tv:stä. Mutta se on tosi, että välillä sitä kaipaa ihan tavallista dekkaria, jossa ei ole mitään erikoisuuksia :)
VastaaPoistaPidän siitäkin, että Cleevesin kirjat eivät ole raakoja, toisin kuin monet nykydekkarit.
PoistaVera on todella mainio dekkarihahmo. En voinut todellakaan lukea enää näitä kirjoja, kun aloin seuraamaan tv-sarjaa. Näyttelijä on nappivalinta.
VastaaPoistaEikö olekin? On vaikea kuvitella ketään Blethyniä sopivampaa Veraksi.
Poista