Kuukauden nobelisti Patrick White: Kohti mantereen sydäntä

Patrick White on ainoa australialainen kirjallisuuden nobelisti. Hän sai palkinnon vuonna 1973.

Kohti mantereen sydäntä kertoo saksalaisesta tiedemiehestä Johann Ulrich Vossista ja hänen tutkimusmatkastaan Australian keskiosiin. Luettuani kirjaa jonkin matkaa arvelin, että sillä saattaisi olla todellisuuspohjaa. Niin onkin. Vossin esikuva on nimeltään Ludvig Leichhardt, joka tutki Australiaa 1800-luvun puolivälin tienoilla. Viimeiseltä matkaltaan hän ja hänen miehensä eivät palanneet. Koskaan ei saatu selville, mitä retkikunnalle tapahtui. Leichhardt on – tai on ainakin ollut – hyvin tunnettu Australiassa. Hänen mukaansa on nimetty yksi päätie, joki ja useita paikkakuntia.

Palataan takaisin kirjaan. Vaikka siinä kuvataan juuri tuota viimeistä epäonnistunutta matkaa, niin Kohti mantereen sydäntä on enemmänkin psykologinen luonnekuvaus ja ihmissuhderomaani, eikä kertomus tutkimusmatkasta.

”Ihmissuhteet ovat suunnattomia kuin aavikot: ne vaativat kaiken uskalluksen, − − .”

Aavikolle Voss uskaltautuu. Aavikolle hän vie ajatuksissaan myös nuoren Lauran, jonka tapasi vain pari kertaa Sydneyssä ennen lähtöään. Yhden kirjeen pohjalta syntyy henkinen yhteys, johon sekoittuu mystiikkaa.

Voss kuvataan epämiellyttäväksi ihmiseksi, joka nostaa itsensä ajatuksissaan joskus jopa jumalaksi. Retkikunnan sekalaisten jäsenten välillä on alusta alkaen ristiriitoja ja klikkiytymistä. Ryhmän vaellus tulee hetki hetkeltä epätoivoisemmaksi sään, maaston, tautien ja erimielisyyksien vuoksi.

Kirjan suomenkielinen nimi yrittänee ohjata lukijaa ajattelemaan, että tässä ollaan samanlaisella matkalla tuntemattomaan maahan ja ihmismielen syövereihin kuin Joseph Conradin Pimeyden sydämessä. Tavallaan niin onkin, mutta Kohti mantereen sydäntä häviää vertailun. Teksti on kiemuraista ja tyyliltään minun makuuni tekotaiteellista. Välillä on lauseita, joiden merkitys ei avautunut ainakaan minulle. Tätä kirjaa ei voi lukea pienissä pätkissä, vaan aikaa täytyy varata kerralla paljon, koska silloin ehtii tottua tyyliin.

Olen lukenut kauan sitten Whiten pääteoksena pidetyn romaanin Myrskyn silmä ja siitä on jäänyt positiivisempi mielikuva. Kolmas Whitelta suomennettu kirja on Ne jotka vaunuissa ajavat, osat 1 ja 2.

Patrick White: Kohti mantereen sydäntä

Suomentanut Jussi Nousiainen

Otava 1977, 426 s.

Englanninkielinen alkuteos Voss 1957

***********

Helmet-haasteessa Kohti mantereen sydäntä sijoittuu luonnollisesti kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.