Luin
viime kuussa Anderssonin Oton elämän. Hiljaiseloa
Meilahdessa on alaotsikoltaan Oton
elämä 2. Kirjat ovat itsenäisiä, eikä Hiljaiseloa
Meilahdessa vaadi taustakseen Oton elämää, mutta oli tässä siihen joitakin
viittauksia ja ovathan kirjat samantapaisia.
Claes –
ei, vaan Otto pohtii
päiväkohtaisia asioita, uppoutuu
muistoihin ja taistelee vanhuuden tuomien kremppojen kanssa.
Naapurimaan Putin herättää sota-ajan eläneen miehen pelon.
Kirjastokorvauksen
evääminen herättää raivon kirjailijoiden kohtelusta yleensä. Muistoissa
nousee esiin etenkin pari vanhaa ystävää.
Hiljaiseloa Meilahdessa on
vakavampi teos kuin Oton elämä, koska
siinä on paljon
kuolemaa. Uutiset vyöryttävät maailmalta sotaa ja
kärsimystä. Monet Oton ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Ottokin käy
kuoleman tuolla puolen, mutta vain käy, ja palaa. Kuoleman läheisyydestä
huolimatta kirja päättyy optimistisiin tunnelmiin.
Hiljaiseloa Meilahdessa on aivan yhtä sympaattinen ja inhimillinen kirja kuin Oton elämä. Ehkä saamme vielä jatkoa Oton tarinaan ja kuulemme vaikka hänen mielipiteensä toisen suuren maan nykyjohtajasta.
Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa. Oton elämä 2
WSOY 2016, 223 s.
Suomentanut Liisa Ryömä
Sain kirjan
kustantajalta
***********
Ikääntymisestä kertova kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 39.
Ihastuttava juuri sympaattisuudessan ja inhimillisyydessään. Ei voi kuin kumarrella. Vaikka äitini sanoi aiempia lukeneena, ettei olis uskonu, että tuokin on ollut semmoinen hunsvotti. Lääkäri siitä tuli kuitenkin ja meidän onneksi, myös kirjailija.
VastaaPoistaAika vilkasta elämä näytti olleen nuorempana, ainakin näiden kirjojen mukaan. Onpahan muisteltavaa nyt rauhoittuneena.
PoistaPidin kirjan maanläheisestä otteesta. Vanha mies sellaisenaan on elämän rajallisuuden äärellä ja kohtaamiset korostuvat. Sympaattista - juuri niin kuin kirjoitat.
VastaaPoistaEn ollut ennen lukenut Anderssonin teoksia. Nämä kaksi nyt lukemaani jättivät positiivisen kuvan hänen kirjoistaan.
Poista