keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Maila Talvio: Linnoituksen iloiset rouvat

Linnoituksen iloiset rouvat on ensimmäinen kirja, jonka olen valinnut Helmet-haasteen vuoksi. Hyönteisdokumentti-blogin hdcanis on pyytänyt kirjastosta vinkkejä vanhoista Helsinkiin sijoittuvista kirjoista ja hänen saamaltaan listalta huomasin tämän kirjan. Olen lukenut Linnoituksen iloiset rouvat lapsena vanhempieni kirjahyllystä. Muistin kirjasta ainoastaan rekiajelut jäällä ja sen, mitä tapahtui yhdelle linnoituksen kauniista naisista isorokon kourissa. Uusintaluku alkoi heti houkutella.

Kirjan nimessä on lisämääreenä romaani vanhan Viaporin ajoilta. Ajankohta on 1800-luvun alku ja kirja päättyy Viaporin antautumiseen. (Käytänpä minäkin tässä Suomenlinnan vanhaa nimeä.) Useat historialliset Viaporin upseerit esiintyvät henkilöhahmoina, päällikkö Cronstedtista alkaen. Kirjan henkilönä Cronstedt on sivuosassa. Häntä enemmän ovat esillä Suomen itsenäisyyttä kannattanut Fredrik Jägerhorn sekä kapteenit Gustaf Hjärne ja Carl Reuterskjöld. Kapteenien vaimot ovat ’iloisia rouvia’, nimiltään historiallisesti oikeita, mutta romaanissa muuten selkeästi fiktiivisiä. Muitakin historiallisia henkilöitä on mukana, esimerkiksi saksalaissyntyinen muusikko Kress, jota on joskus arveltu jopa Porilaisten marssin säveltäjäksi.

Tavallisen kansan elämää seurataan eniten Helsingin uuden kaupunginlääkärin Rosenströmin kautta (historiallinen henkilö hänkin). Isorokon lisäksi rintatauti oli paha ongelma ja tietämättömyys alkeellisestakin hygieniasta edisti tautien leviämistä. Lääkäriä enemmän saatettiin uskoa ennustajiin ja vastaaviin.

Historiallisena romaanina Linnoituksen iloiset rouvat puolustaa paikkaansa, mutta kirjallisuutena se on tyyliltään aika vanhentunut, usein turhan pateettinen. Kauna ruotsalaisia kohtaan nousee esille monessa kohdassa.
”Koskas tämä Suomenmaa on saanut suojaa Riikiltä? Luuleeko joku, että Riikin miehet antavat henkensä näiden kaukaisten maanäärten takia? Eikö aina Suomen mies ole asetettu vaaran paikalle?”
Kirja on ilmestynyt 1941, joten siitä voi lukea pettymystä siksi, ettei Ruotsista tullut apua sodassa Neuvostoliittoa vastaan, eikä pelkästään pettymystä Suomen luovuttamisesta aikanaan Venäjälle. Ilmestymisajankohta on ollut kirjan menestykselle suosiollinen. Ensimmäinen painos ilmestyi joulukuussa 1941. Kirjastosta saamani kappale oli 4. painoksesta vuoden 1942 syyskuulta.

Maila Talvio: Linnoituksen iloiset rouvat
WSOY, 4. painos 1942, 331 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1941

***********
Helmet-haaste: 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja.

8 kommenttia:

  1. Kirja näyttää suloisen vanhanaikaiselta ja nimikin on aika herttainen, mutta huh! Sisältö vaikuttaa pölyttyneeltä. Minä en ehkä jaksaisi, pakko myöntää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut muuta Maila Talviolta, mutta minulla on käsitys, että hänen kirjansa eivät ole kestäneet aikaa kovin hyvin.

      Poista
  2. Kuulostaa sellaiselta että saattaisin tarttuakin tähän. :) Oliko kirjassa samalla tavalla historiallisia tapahtumia ja historiaa kuin vaikkapa Désiréessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on lyhyt ajanjakso, jonka ainoa varsinainen historiallinen tapahtuma on Suomenlinnan antautuminen. Kirjassa on enemmänkin upseeriston perheiden elämää, huvitteluja ja rakastumisia sekä kansan kärsimyksiä.

      Poista
  3. Itse nappasin tämän kirjastosta vähän aikaa sitten, mutten ole vielä ehtinyt aloittaa, katsotaan miten paljon pölyisyys yskittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jaksat lukea ja kerrot sitten, mitä pidit.

      Poista
  4. Maila Talvio ei ole edes nimenä minulle ennestään tuttu. Suomeen sijoittuvat historialliset romaanit periaatteessa kiinnostavat, mutta ehkä olen enemmän lähihistorian fani eli mielellään alkaen 1900-luvulta. Tosin Kaari Utrion kirjat ovat poikkeus. Tämä saattaisi olla kiinnostava, mutta toisaalta sitten ei.

    (striimikommentti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin luen Utriota mieluummin kuin Talviolta jotakin tämän kirjan lisäksi.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.