Edna O'Brien: Maalaistytöt

Caithleen ja Baba ovat ystävykset ja luokkatoverit Irlannin maaseudulla. Minäkertoja Caithleen on vaatimattomista oloista. Hänen isänsä on väkivaltainen alkoholisti, joka juo maatilansa pois. Äiti kuolee kirjan alkupuolella ja Caithleen pääsee asumaan Baban varakkaamman perheen luo.

Tytöt vanhenevat kirjan aikana 14-vuotiaista 18-vuotiaiksi. He haluavat päästä pois pieneltä kotipaikkakunnaltaan ja pääsevätkin Dubliniin, sen jälkeen kun heidät erotetaan nunnien pitämästä sisäoppilaitoksesta.

”Vanhan kylän jättäminen ei minua surettanut. Se oli kuollut ja väsynyt ja vanha ja rappeutuva ja lysähtämäisillään kasaan. Kaupat olivat maalin tarpeessa ja yläkerran ikkunoissa näytti olevan vähemmän pelargoneja kuin minun lapsuudessani.”

En päässyt koko kirjan aikana eroon tunteesta, että luen nuortenkirjaa, vaikka Maalaistytöt on luokiteltu aikuisten romaaniksi. Tyttöjen ikä sopisi nuortenkirjaan, tekstin toteava tyyli myös. Tyttöjen ystävyys oikkuineen, pistelyineen ja pienine kateuksineen on tyttökirja-aihe. Tässä tosin Baba on välillä niin ilkeä ja huonokäytöksinen, että Caithleenin toivoo pääsevän hänen vallastaan.

Maalaistytöt joutui ilmestyttyään katolisen kirkon kieltämäksi. Kirjoja jopa poltettiin. Syynä oli tyttöjen seksielämän kuvaus. 2000-luvulta katsottuna kyseinen seksielämä on niin viatonta, ettei siitä voi edes paljon puhua. Halataan ja suudellaan. Ehkä alastoman miehen vihjaileva kuvaus oli liikaa. Kirjan päättyessä 18-vuotias Caithleen on edelleen neitsyt. 1960-luvun Irlanti oli tietysti eri asia kuin nykyinen Suomi. Minusta Maalaistytöissä oli epäilyttävintä se, että 14-vuotiaaseen Caithleeniin iskee silmänsä vuosikymmeniä vanhempi naimisissa oleva mies, johon tyttökin luulee rakastuvansa.

Maalaistytöt on trilogian ensimmäinen osa, mutta kahta jälkimmäistä osaa ei ole suomennettu.

Edna O’Brien: Maalaistytöt

Suomentanut Maini Palosuo

Otava 1961, 264 s.

Englanninkielinen alkuteos The Country Girls 1960