Caithleen ja Baba ovat ystävykset
ja luokkatoverit Irlannin maaseudulla. Minäkertoja Caithleen on vaatimattomista oloista. Hänen isänsä on väkivaltainen alkoholisti, joka juo maatilansa
pois. Äiti kuolee kirjan alkupuolella ja Caithleen pääsee asumaan Baban varakkaamman
perheen luo.
Tytöt vanhenevat kirjan aikana
14-vuotiaista 18-vuotiaiksi. He haluavat päästä pois pieneltä kotipaikkakunnaltaan
ja pääsevätkin Dubliniin, sen jälkeen kun heidät erotetaan nunnien pitämästä
sisäoppilaitoksesta.
”Vanhan kylän jättäminen ei minua surettanut. Se oli kuollut ja väsynyt ja vanha ja rappeutuva ja lysähtämäisillään kasaan. Kaupat olivat maalin tarpeessa ja yläkerran ikkunoissa näytti olevan vähemmän pelargoneja kuin minun lapsuudessani.”
En päässyt koko kirjan aikana
eroon tunteesta, että luen nuortenkirjaa, vaikka Maalaistytöt on luokiteltu aikuisten romaaniksi. Tyttöjen ikä
sopisi nuortenkirjaan, tekstin toteava tyyli myös. Tyttöjen ystävyys
oikkuineen, pistelyineen ja pienine kateuksineen on tyttökirja-aihe. Tässä
tosin Baba on välillä niin ilkeä ja huonokäytöksinen, että Caithleenin toivoo
pääsevän hänen vallastaan.
Maalaistytöt joutui ilmestyttyään katolisen
kirkon kieltämäksi. Kirjoja jopa poltettiin. Syynä oli tyttöjen seksielämän kuvaus.
2000-luvulta katsottuna kyseinen seksielämä on niin viatonta, ettei siitä voi
edes paljon puhua. Halataan ja suudellaan. Ehkä alastoman miehen vihjaileva
kuvaus oli liikaa. Kirjan päättyessä 18-vuotias Caithleen on edelleen neitsyt.
1960-luvun Irlanti oli tietysti eri asia kuin nykyinen Suomi. Minusta Maalaistytöissä oli epäilyttävintä se,
että 14-vuotiaaseen Caithleeniin iskee silmänsä vuosikymmeniä vanhempi
naimisissa oleva mies, johon tyttökin luulee rakastuvansa.
Maalaistytöt on trilogian ensimmäinen osa,
mutta kahta jälkimmäistä osaa ei ole suomennettu.
Edna O’Brien: Maalaistytöt
Suomentanut Maini Palosuo
Otava 1961, 264 s.
Englanninkielinen
alkuteos The Country Girls 1960
niin, kolme mielikirjaani
VastaaPoistaAhaa, kiva tietää. Voisin lukea jatko-osat englanniksi.
Poista