Linnoituksen
iloiset rouvat
on ensimmäinen kirja, jonka olen valinnut Helmet-haasteen vuoksi.
Hyönteisdokumentti-blogin hdcanis on pyytänyt kirjastosta vinkkejä vanhoista
Helsinkiin sijoittuvista kirjoista ja hänen saamaltaan listalta huomasin tämän
kirjan. Olen lukenut Linnoituksen iloiset
rouvat lapsena vanhempieni kirjahyllystä. Muistin kirjasta ainoastaan
rekiajelut jäällä ja sen, mitä tapahtui yhdelle linnoituksen kauniista naisista
isorokon kourissa. Uusintaluku alkoi heti houkutella.
Kirjan nimessä on lisämääreenä romaani vanhan Viaporin ajoilta. Ajankohta
on 1800-luvun alku ja kirja päättyy Viaporin antautumiseen. (Käytänpä minäkin tässä
Suomenlinnan vanhaa nimeä.) Useat historialliset Viaporin upseerit esiintyvät
henkilöhahmoina, päällikkö Cronstedtista alkaen. Kirjan henkilönä Cronstedt on
sivuosassa. Häntä enemmän ovat esillä Suomen itsenäisyyttä kannattanut Fredrik
Jägerhorn sekä kapteenit Gustaf Hjärne ja Carl Reuterskjöld. Kapteenien vaimot
ovat ’iloisia rouvia’, nimiltään historiallisesti oikeita, mutta romaanissa muuten
selkeästi fiktiivisiä. Muitakin historiallisia henkilöitä on mukana,
esimerkiksi saksalaissyntyinen muusikko Kress, jota on joskus arveltu jopa
Porilaisten marssin säveltäjäksi.
Tavallisen kansan elämää
seurataan eniten Helsingin uuden kaupunginlääkärin Rosenströmin kautta
(historiallinen henkilö hänkin). Isorokon lisäksi rintatauti oli paha ongelma
ja tietämättömyys alkeellisestakin hygieniasta edisti tautien leviämistä.
Lääkäriä enemmän saatettiin uskoa ennustajiin ja vastaaviin.
Historiallisena romaanina Linnoituksen iloiset rouvat puolustaa
paikkaansa, mutta kirjallisuutena se on tyyliltään aika vanhentunut, usein
turhan pateettinen. Kauna ruotsalaisia kohtaan nousee esille monessa kohdassa.
”Koskas tämä Suomenmaa on saanut suojaa Riikiltä? Luuleeko joku, että Riikin miehet antavat henkensä näiden kaukaisten maanäärten takia? Eikö aina Suomen mies ole asetettu vaaran paikalle?”
Kirja on ilmestynyt 1941, joten
siitä voi lukea pettymystä siksi, ettei Ruotsista tullut apua sodassa
Neuvostoliittoa vastaan, eikä pelkästään pettymystä Suomen luovuttamisesta aikanaan
Venäjälle. Ilmestymisajankohta on ollut kirjan menestykselle suosiollinen.
Ensimmäinen painos ilmestyi joulukuussa 1941. Kirjastosta saamani kappale oli
4. painoksesta vuoden 1942 syyskuulta.
Maila Talvio:
Linnoituksen iloiset rouvat
WSOY, 4. painos 1942, 331 s.
Ilmestynyt ensimmäisen
kerran 1941
***********
Helmet-haaste: 27. Kotipaikkakuntaasi
liittyvä kirja.
Kirja näyttää suloisen vanhanaikaiselta ja nimikin on aika herttainen, mutta huh! Sisältö vaikuttaa pölyttyneeltä. Minä en ehkä jaksaisi, pakko myöntää...
VastaaPoistaEn ole lukenut muuta Maila Talviolta, mutta minulla on käsitys, että hänen kirjansa eivät ole kestäneet aikaa kovin hyvin.
PoistaKuulostaa sellaiselta että saattaisin tarttuakin tähän. :) Oliko kirjassa samalla tavalla historiallisia tapahtumia ja historiaa kuin vaikkapa Désiréessä?
VastaaPoistaTässä on lyhyt ajanjakso, jonka ainoa varsinainen historiallinen tapahtuma on Suomenlinnan antautuminen. Kirjassa on enemmänkin upseeriston perheiden elämää, huvitteluja ja rakastumisia sekä kansan kärsimyksiä.
PoistaItse nappasin tämän kirjastosta vähän aikaa sitten, mutten ole vielä ehtinyt aloittaa, katsotaan miten paljon pölyisyys yskittää :)
VastaaPoistaToivottavasti jaksat lukea ja kerrot sitten, mitä pidit.
PoistaMaila Talvio ei ole edes nimenä minulle ennestään tuttu. Suomeen sijoittuvat historialliset romaanit periaatteessa kiinnostavat, mutta ehkä olen enemmän lähihistorian fani eli mielellään alkaen 1900-luvulta. Tosin Kaari Utrion kirjat ovat poikkeus. Tämä saattaisi olla kiinnostava, mutta toisaalta sitten ei.
VastaaPoista(striimikommentti)
Minä ainakin luen Utriota mieluummin kuin Talviolta jotakin tämän kirjan lisäksi.
Poista