Luin
Beckettin näytelmän suomeksi ja englanniksi. Alkuteoshan on kirjoitettu
ranskaksi. Näytelmää on esitetty Suomessa ainakin myös nimellä Huomenna hän
tulee. Luin Arto af Hällströmin suomennoksen, jonka sain Kujerruksia-blogin
Linnealta palkinnoksi osallistumisestani hänen näytelmähaasteeseensa viime
vuonna. Suomennoksessa on Aki Salmelan alkusanat, jotka luin vasta lopuksi.
Englantilaisessa laitoksessa on näytelmälle alamääre ”a tragicomedy in two
acts”.
Kaverukset
Vladimir ja Estragon odottavat Godota. He tapaavat kahtena iltana sovitussa
paikassa puun luona, mutta Godot ei vain tule. Molempina päivinä ilmestyy
lopulta poika, joka kertoo, että Godot ei tule tänään, vaan huomenna.
Odotusaika
käy pitkäksi. Vladimir ja Estragon yrittävät täyttää sitä keskusteluilla, jotka
johtavat usein kinasteluun. Lisäksi heidän viihdykkeekseen ilmestyvät Pozzo ja
Lucky. Pozzo kuljettaa Luckya kaulaan sidotussa köydessä. Puheet ja tapahtumat
ovat jokseenkin absurdeja.
Godota odottaessa tarjoaa
valtavasti mahdollisuuksia. Voin kuvitella, miten eri tavoin sen pystyy
toteuttamaan näyttämöllä. Harmittaa, etten tullut katsoneeksi
Kansallisteatterin versiota joitakin vuosia sitten. Suomennoksen
takakansitekstissä näytelmää kutsutaan 1900-luvun merkittävimmäksi draamaksi.
Sellaisena sitä on esitetty paljon, analysoitu paljon ja tulkittu paljon.
Minusta tragikomedia on varsin kuvaava. Näytelmä ei ole pelkästään synkkä,
vaikka kai sitä voi sellaisenakin pitää. Komediallisia aineksia löytyy myös.
Kun ystävykset aikaa kuluttaessaan alkavat solvata toisiaan, solvaukset
loppuvat pahimpaan mahdolliseen haukkumasanaan ”Krriitikko!”/”Crritic!”
Heti näytelmän
luettuani ajattelin, että tällaistahan elämä on. Mitään ei tapahdu. Puuhastellaan
kaikenlaista. Odotetaan jotakin, jokainen omaansa. Godot on jokaiselle oma ja
erilainen.
Kirjoituksia muista Beckettin teoksista:
Piiritetyn huoneen novelleja, Nipvet
Ensi rakkaus, Keijo Nevaranta
Miten sanoa, Jäljen ääni
Watt, Jokken kirjanurkka
Molloy, Kirja-aitta
Voi miten ihana päivä!, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?
Millaista on, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?
Samuel Beckett: Godota odottaessa
Suomentanut Arto af Hällström
Kansallisteatterin kirja / Kirja kerrallaan 2011, 142 s.
Ranskankielinen alkuteos En attendant Godot 1948-1949
Samuel Beckett: Waiting for Godot
Faber and Faber, 2. painos 1965, 94 s.
Itse olen lukenut romaaneista vain tuon linkkaamasi Wattin, joka on muistaakseni viimeisiä Beckettin englanniksi kirjoittamia kirjoja, ja jonka hän on itse kääntänyt ranskaksi. Tyyli on kyllä aika omanlaisensa :)
VastaaPoistaMinä olen lukenut aikaisemmin Piiritetyn huoneen novelleja. Nekin olivat sen verran erikoisia, että ovat jääneet hyvin mieleen.
PoistaKomppaan Jokkea, Beckettin tyyli on omanlainen :)
VastaaPoistaOn, omanlaisensa. En yhtään ihmettele, että Godota tulkitaan monella tavalla.
Poista