lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kuukauden nobelisti Samuel Beckett: Godota odottaessa/Waiting for Godot

Luin Beckettin näytelmän suomeksi ja englanniksi. Alkuteoshan on kirjoitettu ranskaksi. Näytelmää on esitetty Suomessa ainakin myös nimellä Huomenna hän tulee. Luin Arto af Hällströmin suomennoksen, jonka sain Kujerruksia-blogin Linnealta palkinnoksi osallistumisestani hänen näytelmähaasteeseensa viime vuonna. Suomennoksessa on Aki Salmelan alkusanat, jotka luin vasta lopuksi. Englantilaisessa laitoksessa on näytelmälle alamääre ”a tragicomedy in two acts”.

Kaverukset Vladimir ja Estragon odottavat Godota. He tapaavat kahtena iltana sovitussa paikassa puun luona, mutta Godot ei vain tule. Molempina päivinä ilmestyy lopulta poika, joka kertoo, että Godot ei tule tänään, vaan huomenna.

Odotusaika käy pitkäksi. Vladimir ja Estragon yrittävät täyttää sitä keskusteluilla, jotka johtavat usein kinasteluun. Lisäksi heidän viihdykkeekseen ilmestyvät Pozzo ja Lucky. Pozzo kuljettaa Luckya kaulaan sidotussa köydessä. Puheet ja tapahtumat ovat jokseenkin absurdeja.

Godota odottaessa tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Voin kuvitella, miten eri tavoin sen pystyy toteuttamaan näyttämöllä. Harmittaa, etten tullut katsoneeksi Kansallisteatterin versiota joitakin vuosia sitten. Suomennoksen takakansitekstissä näytelmää kutsutaan 1900-luvun merkittävimmäksi draamaksi. Sellaisena sitä on esitetty paljon, analysoitu paljon ja tulkittu paljon. Minusta tragikomedia on varsin kuvaava. Näytelmä ei ole pelkästään synkkä, vaikka kai sitä voi sellaisenakin pitää. Komediallisia aineksia löytyy myös. Kun ystävykset aikaa kuluttaessaan alkavat solvata toisiaan, solvaukset loppuvat pahimpaan mahdolliseen haukkumasanaan ”Krriitikko!”/”Crritic!”

Heti näytelmän luettuani ajattelin, että tällaistahan elämä on. Mitään ei tapahdu. Puuhastellaan kaikenlaista. Odotetaan jotakin, jokainen omaansa. Godot on jokaiselle oma ja erilainen.

Kirjoituksia muista Beckettin teoksista:
Piiritetyn huoneen novelleja, Nipvet
Ensi rakkaus, Keijo Nevaranta
Miten sanoa, Jäljen ääni
Molloy, Kirja-aitta
Voi miten ihana päivä!, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?

Samuel Beckett: Godota odottaessa
Suomentanut Arto af Hällström
Kansallisteatterin kirja / Kirja kerrallaan 2011, 142 s.
Ranskankielinen alkuteos En attendant Godot 1948-1949

Samuel Beckett: Waiting for Godot
Faber and Faber, 2. painos 1965, 94 s.

4 kommenttia:

  1. Itse olen lukenut romaaneista vain tuon linkkaamasi Wattin, joka on muistaakseni viimeisiä Beckettin englanniksi kirjoittamia kirjoja, ja jonka hän on itse kääntänyt ranskaksi. Tyyli on kyllä aika omanlaisensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut aikaisemmin Piiritetyn huoneen novelleja. Nekin olivat sen verran erikoisia, että ovat jääneet hyvin mieleen.

      Poista
  2. Komppaan Jokkea, Beckettin tyyli on omanlainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, omanlaisensa. En yhtään ihmettele, että Godota tulkitaan monella tavalla.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.