Max Frisch: Siniparta

 

Luin viime vuonna sveitsiläisen Max Frischin hienon romaanin Ihminen astuu holoseeniin. Nyt lainasin Siniparran, vaikka sen nimi ei ollutkaan houkutteleva. Turhaan epäilin, Frischin käsittelyssä tämäkin aihe onnistuu.

"Vapauttava tuomio todisteiden puuttuessa –
Miten sellaisesta selviää?
Minä olen viidenkymmenenneljän."

Tohtori Schaadia on syytetty ex-vaimonsa murhasta. Hän ei pääse eroon oikeudenkäynnistä, vaan hänen ajatuksensa palaavat siihen jatkuvasti. Hän kertaa sana sanalta, repliikki repliikiltä oikeudenkäynnissä käytyjä kuulusteluja, omiaan ja todistajien. Todistajina on muun muassa hänen nykyinen vaimonsa ja viisi entistä vaimoa, joista kukaan ei pidä tohtori Schaadia väkivaltaisena. Nykyisen vaimon kuulustelusta:

"– Rouva Schaad, oletan, että te tiesitte syytetyn menneisyydestä solmiessanne hänen kanssaan avioliiton vuosi sitten; esimerkiksi hänen kuudesta avioliitostaan, vai saitteko te tietää niistä vasta tämän oikeudenkäynnin kautta?

– Minä olin suurin piirtein selvillä asiasta.
– Mutta se ei pelottanut teitä?
– Minulla on myös oma menneisyyteni.

– Onko totta, rouva Schaad, että te olette toisinaan kutsunut syytettyä Ritari Siniparraksi?

– Se on vain lempinimi...
– Niinkö teidän mielestänne?
– Felix on ritarillinen."

Tarinan edetessä kuulusteluihin ilmestyy kuvitteellisuutta, unia ja Schaadin kuollut äiti.

Kuulustelumuistojen välissä Schaad yrittää keksiä keinoja, joilla pääsisi niistä vapaaksi. Biljardinpeluu auttaa parhaiten, ulkomaanmatkat eivät auta. Vastaanottonsa hän myy. Tuntuu, että hän ei pääse irti syyllisyydestä, joka ei ilmeisesti ole todellinen, ei ainakaan vaimon murhasta. Mutta mihin hän tunsi olevansa syyllinen? Syyllisyys ja syyllisyydentunne nousevat Siniparran aiheeksi.

Siniparta on kooltaan pieni, mutta sisällöltään ajatteluttava teos. Siinä näkyy selvästi myös Frischin tausta näytelmäkirjailijana.

Max Frisch: Siniparta
Suomentanut Markku Mannila
Weilin+Göös 1987, 118 s.
Saksankielinen alkuteos Blaubart 1982

Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin

 

Max Frischin romaani Ihminen ilmestyy holoseeniin on kirjastolöytö. (Holoseeni on geologinen aikakausi, joka alkoi noin 11 500 vuotta sitten ja jatkuu yhä.)

Herra Geiser asuu pienessä kylässä Tessinin laaksossa. Kirjassa häntä kutsutaan koko ajan herra Geiseriksi, ei koskaan pelkästään Geiseriksi tai etunimellä, jota emme edes saa tietää. Herra Geiser on eläkkeellä ja asuu yksin vaimon kuoltua. On satanut niin pitkään, että seuraukset vaikeuttavat elämää. Tie on huonossa kunnossa, eikä edes postiauto kulje. Ruokavarastot alkavat ehtyä. Sähköt katkeilevat. Osa puutarhan kiviaidasta on romahtanut. Herra Geiser pelkää vuoren rinteen sortuvan kylän päälle.

”Rinteitä on sortunut, mutta ei täällä, vaan laakson perällä. Kamalaa jälkeä kuulemma.”

Herra Geiser pelkää myös muistin menettämistä. Hän kirjoittaa lapuille tärkeitä asioita, jotka haluaa muistaa, kunnes huomaa, että voi leikata haluamansa kohdat tietokirjoista. Hän kiinnittää laput nastoilla seinille. Herra Geiser kerää tietoa maapallon geologisesta historiasta, dinosauruksista, ihmisen kehityksestä, ukkosesta (hän luettelee 16 eri ukkostyyppiä) – kaikenlaisesta. Kirjan loppua kohti hän kulkee sumussa sekä fyysisesti että henkisesti, mutta ymmärtää:

”Mitä holoseenista! Luonto ei tarvitse nimiä. Herra Geiser tietää sen. Kivilajit eivät tarvitse hänen muistiaan.”

Kirjassa on herra Geiserin ajatuksia, hänen muistilappujaan ja kirjaleikkeitään. Niistä muodostuu ihmeellisen hieno kokonaisuus, joka ainakin minut otti täysin valtaansa. Ihminen ilmestyy holoseeniin on ilmestynyt jo 1979, mutta se on entistäkin ajankohtaisempi nykyisin. Tieteentekijät keskustelevat jo siitä, onko ihmisen vaikutus maapallolla niin suuri, että on alkanut uusi geologinen aikakausi antroposeeni.

Yksi herra Geiserin muistilapuista.

Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin
Suomentanut Markku Mannila
Basam Books 2008, 125 s. + Kari Hukkilan jälkisanat
Saksankielinen alkuteos Der Mensch erscheint im Holozän 1979

***********

Olen käynyt Sveitsissä yhden kerran vuosia sitten, mutta kyllä sinne voisi mennä toistekin. Sijoitan siis kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä.