Bernhard Schlink: Sommerlügen

Bernhard Schlinkin Sommerlügen (kesävalheita) sisältää seitsemän pitkähköä (noin 40 sivua kukin) kertomusta. Käytän niistä mieluummin nimitystä kertomus kuin novelli. Kertomusten aiheena ovat ihmissuhteet ja niihin kaikkiin sisältyy kirjan nimen mukaisesti jonkinlainen valhe. Valhe pitää tässä ymmärtää käsitteenä laajasti.

Kuvailen ensimmäistä kertomusta, nimeltään Nachsaison (lomakauden jälkeen). New Yorkissa asuva huilisti matkustaa pariksi viikoksi rannikolle, koska hän on loukannut sormensa, eikä voi työskennellä, mutta hänen pitää harjoitella. Lomakauden jälkeen sää on sateinen ja paikka on hiljainen. Hän näkee kävelyllä ollessaan naisen, jonka hän kohtaa uudelleen illalla ravintolassa. He syövät yhdessä ja tutustuvat. Heidän nimensä ovat Richard ja Susan. Susan kutsuu Richardin seuraavana päivänä aamiaiselle. Erinäisistä merkeistä Richard oli päätellyt Susanin olevan itsensä tavoin suhteellisen vähävarainen. Hänen Bed and breakfast -paikkansa pitäjät tietävät kuitenkin Susanin olevan rikas, eikä vain rikas, vaan suunnattoman rikas. Richard suuttuu ensin, mutta toteaa sitten olevansa jo rakastunut. Seuraa lisää yhdessäoloa ja tutustumista ja päätös muuttaa asumaan yhdessä Susanin loisteliaaseen New Yorkin asuntoon, jonka remontista Richardin pitäisi huolehtia. Susan asuu Los Angelesissa ja kestää hetken aikaa, että hän pääsee muuttamaan. Richard palaa kotiin. Hän kohtaa nuhruisen kodikkaan asuinympäristönsä, jossa hän on viihtynyt ja jossa hän tuntee naapurinsa ja jopa kaduilla oleskelevat nuoret. Hän joutuu päättämään, voiko hän vaihtaa vanhan tutun elämänsä uuteen, aivan toisenlaiseen elämään Susanin rinnalla. Hän rakastaa Susania. Hän päättää. Hän voi vaihtaa, mutta ei nyt, ei nyt heti.

Kaikkien kertomusten ihmissuhteet eivät ole rakastavaisten välisiä. On vanhempien ja lasten suhteita ja aivan satunnaisissa tapaamisissa syntyneitä suhteita. Kertomusten  tunnelma on usein vähän surumielinen, viipyilevä. Pidin niistä kovasti. Paitsi yhdestä, nimeltään Der Fremde in der Nacht (vieras yössä). Sen tarina oli minusta liian mielikuvituksellinen ja epäuskottava muihin kertomuksiin verrattuna. Tätä kertomuskokoelmaa ei ole vielä suomennettu, mutta aikaisempi Liebesfluchten (Neuvoton sukupolvi) on. En ole lukenut sitä, mutta tämän kokemuksen perusteella sekin kannattaisi lukea.

Tutustuin Schlinkiin vuonna 2003, kun eräs saksalainen tuttavani antoi minulle lahjaksi kirjan Der Vorleser (Lukija). Luin sen ja ihastuin. Huomasin vasta myöhemmin, että kirja oli suomennettu. Nythän Lukija on kuuluisa siitä tehdyn elokuvan vuoksi. En ole nähnyt elokuvaa, enkä aio katsoakaan, koska Kate Winslet ei vastaa mielikuvaani kirjan Hannasta. Der Vorleserin jälkeen olen lukenut myös kirjat Die Heimkehr (Kotiinpaluu) ja Das Wochenende (Viikonloppu).

Schlink käsittelee kirjoissaan Saksan historian kipupisteitä. Kirjat on sijoitettu nykyaikaan, mutta niiden taustalla on toinen maailmansota, Saksojen yhdistyminen, 1970-luvun terrorismi.

Schlink on kirjoittanut myös kolme salapoliisiromaania. Olen lukenut nekin. Hänen ensimmäinen kirjansa oli juuri salapoliisiromaani Selbs Justiz (Selbin oikeus), jonka hän oli kirjoittanut yhdessä Walter Poppin kanssa. Muut sarjan kirjat ovat Selbs Betrug (Selbin petos) ja Selbs Mord (Selbin murha). Päähenkilö Gerhard Selb on Mannheimissa toimiva seitsemänkymppinen yksityisetsivä. Selbin iän kautta Saksan historia on mukana näissäkin kirjoissa.

Bernhard Schlink: Sommerlügen

Diogenes 2010. 279 s.