Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maskula Tapani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maskula Tapani. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Tapani Maskula: Intohimosta elokuvaan

 

Intohimosta elokuvaan. Valitut elokuvakritiikit 1960–2010-luvuilta on Juri Nummelinin toimittama kokoelma turkulaisen Tapani Maskulan elokuvakritiikkejä. Ostin kirjan viime syksynä Turun kirjamessuilta. Luin heti arviot elokuvista, jotka olin nähnyt. Niitä on noin kolmannes kirjan filmeistä. Loput olen lukenut hiljakseen pitkin talvea.

Maskulan kritiikit ovat ilmestyneet lehdissä, useimmat Turun Sanomissa ja monet Turun Ylioppilaslehdessä. Tuoreimmat arvostelut ovat Elitisti-verkkolehdestä. Muistan hyvin Maskulan maineen terävänä ja vaativana kriitikkona, vaikka en ollutkaan lukenut hänen arvostelujaan kuin muutaman ennen tätä kirjaa.

Nummelin on jaotellut kirjoitukset muutamaan lukuun: Eurooppalaiset ja kansainväliset klassikot, Uudet taide-elokuvat (noin vuodesta 1992), Amerikkalaiset klassikot, Amerikkalaiset rikoselokuvat, Amerikkalaiset lännenelokuvat (näissä otsikoissa amerikkalaiset tarkoittaa tietysti yhdysvaltalaisia), Suomalaiset elokuvat, Kauhuelokuvat ja viimeisenä muutama elokuva otsikolla Huonot elokuvat. Kussakin luvussa elokuvat ovat ilmestymisvuoden mukaisessa järjestyksessä.

Maskulan kritiikkejä on ilo lukea. Hän tietää elokuvista, niiden historiasta ja tekijöistä niin paljon, että hän taustoittaa arvioimansa elokuvat kunnolla. Juoni kuitataan yleensä muutamalla sanalla, jos niilläkään. Sen sijaan Maskula paneutuu elokuvien yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin. Valtapelit tuntuvat kiinnostavan häntä erityisesti. Maskulan kirjoitukset yhdistettynä Nummelinin jaotteluun tekevät kirjasta melkeinpä elokuvan oppikirjan.

Tyylinäytteen otan Turun Sanomissa vuonna 1998 olleesta Kenji Mizoguchin elokuvan O’Haru – naisen tie arviosta. Vuonna 1952 ilmestynyt elokuva oli tehnyt Maskulaan suuren vaikutuksen, kun hän oli nähnyt sen ensimmäisen kerran lähes 40 vuotta aiemmin.

”Siihen asti olin luullut valkokankaan välittämää historiallista realismia kestävimmäksi väyläksi tulkita elokuvien sisäistä todellisuutta. Vasta Mizoguchi opetti arvostamaan ja kunnioittamaan ajattomuuden merkitystä. Kameran tärkeimpänä tehtävänä ei välttämättä ole vangita konkreettista, näkyvää todenmukaisuutta, vaan päinvastoin irtautua siitä mahdollisimman kauaksi, yleiselle ja filosofiselle tasolle.”


Tapani Maskula: Intohimosta elokuvaan. Valitut elokuvakritiikit 1960–2010-luvuilta
Toimittanut Juri Nummelin
Sammakko 2018, 383 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo.