”Häntä
ympäröivä aika muuttui rauhallisesti menneisyydeksi jättäen tuskin jälkeäkään.”
Värittömän miehen vaellusvuodet
on kolmas Murakamilta lukemani kirja. Aikaisemmat ovat Sputnik-rakastettuni ja
Norwegian Wood. Näiden kolmen kirjan perusteella voisi sanoa, että Murakamin
päähenkilöt ovat värittömiä miehiä. He
tarkkailevat elämää ympärillään, mutta eivät osallistu siihen. Tämän
kirjan väritön mies Tsukuru Tazaki rakentaa rautatieasemia ja vapaa-ajallaankin
hän viihtyy asemalla katselemassa matkustajia ja junien lähtöä. Hänelle ei vain
ole koskaan tullut mieleen, että hän voisi lähteä itsekin.
Edellä
sanotusta huolimatta Tsukuru päätyy käymään Suomessa, Helsingissä ja Hämeenlinnassa,
kun hän lopulta päättää tehdä jotakin ratkaisevaa elämässään. Hän alkaa
selvittää syytä välirikkoon, joka hänelle tuli nuoruudenystäviensä kanssa
kuusitoista vuotta aikaisemmin. Tapahtuma on leimannut hänen koko elämäänsä. Tämäkin
on Murakamin tuttuja teemoja.
”Vaikka
kätkisi muistot kuinka hyvin, historiaa ei voi muuttaa.”
Lukemistani
Murakamin kirjoista olen pitänyt eniten Sputnikista. Siinä oli lievää outoutta,
joka viehätti minua. Värittömän miehen
vaellusvuosissa on myös jotain selittämätöntä, mutta tällä kertaa se ei
minusta istu tarinaan niin luonnollisesti kuin Sputnikissa.
Värittömän miehen vaellusvuodet
ilmestyi viime vuonna ja siitä löytyy paljon blogikirjoituksia. Laitan
tähän linkin Ullan Luettuihin kirjoihin, johon on koottu linkkejä muihin blogeihin.
Haruki
Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Suomentanut
Raisa Porrasmaa
Tammen Keltainen kirjasto 2014, 330 s.
Japaninkielinen
alkuteos ilmestyi 2013
Näihin murakameihin pitäisi siirtyä jo kuluvan vuoden aikana. Itsellänikin odottelee hyllyssä. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjailijalta.
VastaaPoistaOn kiinnostava kirjailija, ehdottomasti, mutta en suosittelisi aloittamaan Värittömän miehen vaellusvuosista.
PoistaOnko tässä teoksessa enemmän kuin miltä ensi näkemältä näyttää? Onko tässä eräänlainen piilotaso takana? Em. kysymyksiä pohdin ja en ihan löytänyt vastausta.
VastaaPoistaKävinkin juuri lukemassa sinun hienon postauksesi.
PoistaMinäkin mietin lukiessani, että nyt tässä on jotakin, jota en huomaa. Kirja on niin sujuva ja nopeasti luettava, että yritin jo välillä hidastaa, mutta sekään ei auttanut.