Perjantaidekkarini oli tällä kertaa Outi Pakkasen Talvimies. Kirjoitin aikaisemmin Pirkko Arhipan yhteydessä, että luen mielelläni myös Pakkasen kirjoja. Niiden tapahtumat on sijoitettu tuttuihin paikkoihin Helsingin keskustaan ja varsinkin Hietalahden torin ympäristöön. On mukava bongata tuttuja kahviloita, ravintoloita ja jopa taloja.
Pakkasen vakiohenkilö graafikko Anna Laine on usein kirjoissa sivuosassa. Hän toimii tapahtumien tarkkailijana. Joissakin kirjoissa Anna Laine vain vilahtaa pari kertaa. Talvimiehessä Anna on pääosassa. Hän rakastuu, oikeastaan itse luomaansa kuvaan miehestä, ja joutuu keskelle murhan selvittelyä. Kaikesta tapahtumien ja tunteiden myllerryksestä huolimatta Anna ehtii tehdä myös ruokaa, firenzeläisen mamman lihapadasta Annan pinaattikalan kautta pekonirisottoon. Tällä kertaa ruokaohjeet on koottu vielä erikseen kirjan loppuun.
Dekkarin juonesta ei tietysti voi kirjoittaa mitään, mutta siinä on mukana esimerkiksi anonyymiä chattailua.
Talvimies on minusta Outi Pakkasen Anna Laine -kirjojen parhaimmistoa. Löysin kirjan alusta yhden pienen virheen, joka ei sinänsä vaikuta kirjaan mitenkään. Yhden henkilön ulkonäköä kuvataan seuraavasti: "Mies muistutti sitä vaaleakiharaista ruotsalaispoikaa, johon Dirk Bogarden esittämä vanheneva kirjailija rakastuu Kuolema Venetsiassa -elokuvassa." Thomas Mannin novellissa päähenkilö oli kirjailija, mutta elokuvassa hänen ammattinsa oli vaihdettu säveltäjäksi.
Outi Pakkanen: Talvimies
Otava 2007, 288 s.
Ah, virheiden metsästäminen on niin kivaa! Toivottavasti kirjailijat eivät kuitenkaan niiden bongailusta loukkaannu (jos luekvat niistä täältä blogeista), sillä emmehän niitä etsi ilkeyttämme.
VastaaPoistaPakkasen kirjat ovat oivallista pääntyhjennystä. Se vika niissä on, että en koskaan pokkarihyllyn edessä seistessäni muista, olenko a) jo lukenut kirjan
b) jo ostanut kirjan
En, vaikka takakannenkin luen.
Emme me ole ilkeitä, emme todellakaan. Sanoisin mieluummin, että olemme auttavaisia.
VastaaPoista