Ennen kuin aloin lukea Elizabeth Taylorin elämäkertaa, mietin, mitä hänen elokuviaan olin nähnyt. En kovin monta. Ainoatakaan en ole käynyt katsomassa elokuvateatterissa, eikä dvd-hyllyssäni ole yhtään Elizabeth Taylorin elokuvaa. Olen katsonut televisiosta muutaman hänen parhaista elokuvistaan: Paikka auringossa, Jättiläinen, Kuka pelkää Virginia Woolfia? Joskus kauan sitten katsoin Pikku naisia. Viime kesänä tallensin digiboksiin Kleopatran ja katsoin sen, kolmessa osassa, vaikka se oli niin huono, että katsominen oli suorastaan tuskallista.
Donald Spoto on kirjoittanut hyvän ja perusteellisen elämäkerran. Joskus perusteellisuus tuntuu jopa liioitellulta, esimerkiksi kun hän kuvaa Taylorin jatkuvia flunssia ja hengitystieinfektioita. Lähdeviittaukset on merkitty huolellisesti ja lähteitä on paljon. Kirjassa on täydellinen filmografia ja luettelo muusta Taylor-kirjallisuudesta.
Spoto liittää toisiinsa Elizabeth Taylorin elämän ja elokuvat. Hänen tulkintansa mukaan "Hän oli oppinut näkemään maailman ja oman paikkansa siinä sen ainoan prisman läpi jonka hän tunsi, ja se oli elokuvakäsikirjoitus; hän ei osannut hakea ihmissuhteille ja yhteiskunnallisille suhteille vastineita muualta kuin elokuvan rakenteesta." Taylorin elämän peilaaminen hänen elokuviinsa tuntuu joskus hyvin osuvalta, toisinaan hiukan kaukaa haetulta.
Elizabeth Taylor aloitti lapsinäyttelijänä Metro-Goldwyn-Mayerilla. Hän kävi studion koulua, joka oli siis tavallinen koulu (ja ilmeisesti huono). Hänelle ei koskaan opetettu näyttelemistä, ei siis lainkaan näyttelemistä. Hän oppi näyttelemään elokuvissa näyttelemällä niissä. Kummallista.
Spoton kirja on muuten kronologinen, mutta se alkaa Taylorin viimeisistä häistä, jotka pidettiin Michael Jacksonin Neverlandissa. Aloitus tuntui ensin oudolta, mutta sen ja vertailujen Peter Paniin ja Helinä-keijuun tarkoituksena on ilmeisesti korostaa kirjailijan ajatusta, että Elizabeth Taylor ei koskaan kasvanut täysin aikuiseksi.
Donald Spoto: Elizabeth Taylor
Tammi 1995, 427 s (3. painos 2011)
Mielestäi Spoton kirjat ovat aina kronologisia, mutta perusteellisia ja laadukkaita elämäkertoja. En ole tätä lukenut, mutta pidin Spoton Marilyn Monroe- sekä englanniksi lukemastani Audrey Hepburn-kirjoista.
VastaaPoistaOlen tehnty blogiini monta filmitähtielämänkertaa ja huomannut, että Spoto on aina lempeä tähdilleen.
VastaaPoistaNyt Liz Taylorista on ilmestynyt uusi kirja Elisabeth Taylor - Hollywoodin kuningatar. Kirja löytyy oikeasta palkistani.
Kaikkien aikojen kiinnostavin filmitähtielämänkerta minulle on ollut kirja Marilyn Monroen monta elämää. Tein siitä elämäni arvostelun. Nousi siitä kyllä kohukin;-)
Leena, en ole lukenut muita Spoton kirjoja, mutta huomasin tästä tuon, mitä sanoit, että Spoto suhtautuu Tayloriin hyvin ymmärtäväisesti.
VastaaPoistaLuinko ihan oikein, ettet vallan vakuuttunut tästä?
VastaaPoistaMinä olen katsonut Kleopatran vain pienenä tyttönä. Minulle se on The Elizabeth Taylor Movie, one and only. Oli yllättävää lukea, ettet ole tykännyt siitä. Uskon, että itsekin pitkästyisin nyt, mutta pikkulikkaan elokuva upposi syvälle, syvälle. Ja se Kleopatran kauneus!
Kiitos siis maininnastasi - en aio katsoa Kleopatraa uudestaan, vaan säilytän mielihyvin vanhan vaikutelmani sellaisena kuin se nyt on. :-)
Paula, kirja on hyvä ja perusteellinen, kuten kirjoitin, mutta ei mitenkään mukaansatempaava (elämäkertakin voisi olla sellainen).
VastaaPoistaVoi olla, että Kleopatra oli pikkutytöstä hieno - kaikki ne puvut ja upeat lavastukset. Minusta se oli tylsä.
Minullakin on joitakin elokuvia, jotka olen katsonut vain kerran, enkä ole uskaltanut myöhemmin katsoa uudelleen, koska olen pelännyt ensivaikutelman häviämistä. Vahvimmin sellainen on Eedenistä itään.