Kirjan nimi sen jo sanoo ja vielä
tarkemmin ensimmäinen sivu: kaikki Lisbonin perheen tyttäret tekivät
itsemurhan. Vanhimmasta nuorimpaan tytöt ovat Therese, Mary, Bonnie, Lux ja
Cecilia. He ovat syntyneet vuoden välein. Nuorin, 13-vuotias Cecilia, oli
ensimmäinen lähtijä. Reilun vuoden kuluttua muut neljä tekivät itsemurhan kukin
eri tavalla, mutta samaan aikaan.
Virgin Suicides ei ole ollenkaan niin synkkä
kuin edellä olevasta voisi kuvitella. Suurin syy on kertojaratkaisu, joka on
muutenkin parasta kirjassa. Kertojana on ”me”, kollektiivi poikia, jotka
asuivat tyttöjen naapurustossa. Lisbonin kaunis tyttöparvi herätti pojissa
uteliaisuutta. Heidän tyttöytensä mystisyys oli salaperäistä, jotakin, josta pojat
yrittivät päästä selville, mutta joka säilytti salaisuutensa.
Sekään ei selviä, mikä on
lopullinen syy itsemurhiin. Ensimmäisen yrityksen jälkeen (hän onnistuu vasta
toisella) Cecilia huokaisee häntä hoitavalle lääkärille, joka epäilee, ettei
tyttö ole vielä ehtinyt kokea elämän vaikeutta:
”Tepä ette olekaan koskaan
ollut kolmetoistavuotias tyttö.”
Paikallisen sanomalehden
toimittaja tarjoaa syyksi amerikkalaista elämäntapaa ja sen nuorille
aiheuttamia paineita. Tapauksesta kiinnostunut psykiatri esittää vaihtelevia
syitä, joista yksi on post-traumaattinen stressi, josta tytöt kärsivät Cecilian
itsemurhan jälkeen. Helpoin selitys olisi tietysti Lisbonin perheen – varsinkin
äidin – ankarat kasvatusperiaatteet. Ainoalla kerralla, jolloin tytöt (jäljellä
olevat neljä) päästetään heidät kutsuneiden poikien kanssa koulun tanssiaisiin,
Therese sanoo:
”Me halutaan vain elää. Jos
vain annettaisiin.”
Lux, tytöistä villein, palaa
juhlista kotiin kauan määrätyn kotiintuloajan jälkeen, ja pian tytöt joutuvat
niin ankaraan kotiarestiin, että heidät otetaan pois koulusta. Koko perhe
eristäytyy muusta yhteisöstä.
Kirjan tunnelmaa hallitsee
kertojien melankolinen hämmennys. Se seuraa heitä aikuisuuteen saakka, josta
käsin he muistelevat Lisbonin tyttöjä.
Kirjastosta saamassani
pokkaripainoksessa on elokuvakansi. Sofia Coppola ohjasi kirjaan pohjautuvan
elokuvan The Virgin Suicides. Olen nähnyt sen kauan sitten televisiosta, eikä siitä
jäänyt mieleen muuta kuin avuton isä, joka uppoutui katsomaan baseballia
tv:stä. Yhtä avuton hän on kirjassakin.
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides – Kauniina kuolleet
Suomentanut Juhani Lindholm
Seven-pokkari 2012, 287 s., ilmestynyt ensimmäisen kerran Otavan kustantamana 2003
Englanninkielinen alkuteos The Virgin Suicides 1993
***********
Helmet-haaste: kohta 48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt. Toinen Cecilia oli Mercè Rodoredan kirjassa La calle de las Camelias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.