Karissa Kettu: H eli Hypatia Aleksandrialaisen matka pimeään

 

Hypatian (noin 355–415) nimi tulee aina esille, kun mainitaan historiallisia tiedenaisia. Hän oli uusplatonilainen filosofi, matemaatikko ja tähtitieteilijä. Kiinnostuin heti, kun huomasin Teos-kustantamon julkaiseman Karissa Ketun romaanin H eli Hypatia Aleksandrialaisen matka pimeään. Kirjailija korostaa, että kirja on ”fiktiivinen kaunokirjallinen teos ja vain joiltain osin uskollinen historiallisille tosiasioille”.

Hypatian elämästä ei tiedetä kovin paljon. Se tiedetään, että hänet surmattiin raa’asti. Tuota kohtaloa kohti kirjassa kuljetaan Hypatian itsensä kertomana. Äidin toistuvia keskenmenoja pelokkaana seuranneesta pikkutytöstä kasvoi isän johdattelemana taitava tieteentekijä. Kertomuksen kieli on kaunista, osin runollista ja jopa filosofista, kuten myöhemmin Filosofiksi kutsutulle sopii. Kaikkine historiallisine tietoineen kankaankudonnasta astrolabin kautta tuhottuihin pakanatemppeleihin kirja luo monitahoisen kuvan Hypatian elinympäristöstä.

Hypatian oman kerronnan välissä on häneen samastuvan nymfi Ekhon matkakirjeitä, joita hän kirjoittaa Hypatialle, vaikka tietää, ettei tämä voi lukea niitä ajan tuolla puolen. Ekho kirjoittaa keräävänsä Hypatian ”ruumiinkappaleiden kaikuja ”. Kirjeessä Lontoosta vuonna 1720 hän sanoo:

”Pysähdytään tähän, sanaan poikkeustapaus. Se on paikkamme, se on syvä ojamme. Siellä me olemme, sinne meidät on valtatien lakaisija tuupannut, toistemme päälle. Ja sieltä meitä on sitten noukittu, varsinkin John T:n [filosofi John Toland] aikana, jota valistukseksi kutsuttiin. Hieman ennen tuota historioitsijoiden järjen vuosisadaksi kutsuttua aikaa väiteltiin kuumeisesti siitä, voivatko naisetkin olla akateemisesti lahjakkaita kuten miehet.”

Ekhon kirjeitä on eri paikoista ja eri vuosisadoilta (Vatikaanista 1511, Helsingistä 2022, jne.) ja moniin niistä liittyy mustavalkoisia kuvia hänen matka-albumistaan. Ekho kommentoi alaviitteissä myös Hypatian kertomusta, usein piristävän ilkikurisesti.

H eli Hypatia Aleksandrialaisen matka pimeään on siis historiallinen romaani. Samalla se on romaani tiedettä tekevän naisen asemasta Hypatiasta nykyaikaan tai miksei yleisemminkin naisen asemasta. Kirjailija Karissa Kettu on paneutunut perusteellisesti Hypatian aikakauteen ja häntä edeltäneisiin sekä hänen jälkeensä tulleisiin aiheen kannalta relevantteihin tieteentekijöihin, varsinkin filosofeihin. Kirjan lopussa on luettelo lähteistä ja taustakirjallisuudesta. Kirjoitustyyli runsaine tietoineen toi minulle mieleen A. S. Byattin.

Miksi Hypatia surmattiin? Sitä on tietysti nykyajasta mahdotonta tietää, mutta vahva vaihtoehto on, että kun Rooman valtakunnassa, johon Aleksandriakin kuului, kristinusko oli julistettu valtionuskonnoksi ja kaikki muut uskonnot oli kielletty, äärikristityt eivät hyväksyneet pakanana pitämäänsä naista, jolla oli vahva asema Aleksandriassa ja jonka tieteellistä työtä he pitivät lähes noituutena.

Hypatia saattoi ajatella vaikka näin:

 ”Matematiikka on ihmettelyä. Se ei käske meitä palvomaan ketään, se ei tuomitse muita kuvia. Se ei sanele meille meidän langenneisuuttamme. Taivaankannen tutkiminen tekee ihmisestä epäitsekkään. Ihmisen on unohdettava ruumiinsa ja halunsa ja sivuutettava ne suuren, tuntemattoman kokonaisuuden ymmärtämiseksi.”

Karissa Kettu: H eli Hypatia Aleksandrialaisen matka pimeään
Teos 2025, 480 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 38. Elämäkertaromaani.