Matti Rönkä on luonut rikoskirjoihinsa erilaisen sankarin. Viktor Kärppä on kotoisin Sortavalasta, Neuvostoliitosta. Hän on saanut neuvostoliittolaisen koulutuksen armeijan erikoisjoukoissa ja hän on ollut Neuvostoliiton maajoukkuehiihtäjiä. Nyt Viktor Kärppä asuu Suomessa paluumuuttajana. Hänellä on rakennusalan yritys, mutta hän puuhastelee kaikenlaista muutakin. Usein liiketoimet ovat harmaalla alueella, elleivät ole suorastaan rikollisia.
Väärän maan vainaja alkaa, kun Viktor löytää ruumiin. Murhattu mies on hänelle kaukaa tuttu. Paremmin hän tuntee murhatun vanhemmat, jo Sortavalan ajoilta. Ruumis katoaa, ennenkuin poliisit ehtivät paikalle. Viktor sotkeutuu ruumiin etsimiseen ja murhan selvittelyyn uhrin vanhempia auttaakseen. Viktor Kärpällä on hyvä sydän. Varsinkin äidit ovat hänen heikko kohtansa.
Väärän maan vainaja on Röngän kuudes Viktor Kärppä -dekkari. Kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, koska niissä seurataan Viktorin elämää ajan kuluessa. Nyt hänellä on vakiintunut suhde vaimoonsa Marjaan. Heillä on tytär Anna ja ottopoika Sergei, joka haluaisi itseään kutsuttavan Erkiksi. Minusta Marja on aina ollut hiukan epäuskottava. On vaikea ymmärtää, miten Viktor saa hänet pysymään luonaan kaikista epämääräisistä puuhistaan ja tempauksistaan huolimatta.
Kirjassa ovat mukana vakiohahmot eli Viktorin "luottopoliisi" savolainen Teppo Korhonen ja Viktorin veli Aleksei. Korhosen puheet ovat välillä todella sekavia. Hän huolehtii kirjan huumorista. Aleksei on tribologiaan erikoistunut tekniikan lisensiaatti, mutta Suomessa hän harrastaa erilaisia bisneksiä. Viktorin eno Olavi (tai Oleg), entinen KGB-upseeri, on jollakin tavoin mukana murhajutussa. Tehtaankadun suurlähetystö osoittaa myös kiinnostuksensa. Viktor Kärppä ei pääse eroon menneisyydestään.
Vähän kirjan puolenvälin jälkeen Viktor toimii matkanjohtajana ryhmälle suomalaisia sotahistorian harrastajia. Lukiessa tuntuu siltä, että retki on aivan turha muiden tapahtumien rinnalla, mutta lopussa selviää syy siitäkin kertomiseen.
Viktor Kärpän kautta Rönkä kirjoittaa nuhruisesta ja hämäräperäisestä Helsingistä, jossa asuu pikkurikollisia ja maahanmuuttajia. Lukija alkaa miettiä, onko tarinoilla todellisuuspohjaa. Tapahtuuko Suomessa todella tuollaista?
Matti Rönkä: Väärän maan vainaja
Gummerus 2011. 244 s.
Hyvä arvio sinulla Kärpän seikkailuista, joita itse olen lukenut muistaakseni 4 (tai viisi), yhdessä opuksessa oli muistaakseni 3. Ensimmäinen Kärppä kirja oli minusta mahtava, mutta minua Marja hieman kanssa haittasi ja joistain näistä kirjoista en pitänyt, kun Kärppä rikastui ja rakkaus Marjaan vähän lakastui.
VastaaPoistaMinusta Kärpän hahmo on hyvä varsinkin alkupään jutuissa.
Sarjana kirjoitettavissa jutuissa käy usein niin, että ne alkavat toistaa itseään ja vähän väljähtyvät. Kuitenkin niitä tulee luetuksi.
VastaaPoistaNäin juuri, Kärppä on kyllä aika reilu ja yritteliäs, vaikka on hänessä se toinekin puoli.
VastaaPoista