Rosa Montero: Crónica del desamor

Crónica del desamor  on jonkinlainen espanjalaisen feminismin kulttiteos. Se on ilmestynyt 1979 ja sitä myydään edelleen. Minun kirjani on painoksesta vuodelta 2017. Franco kuoli 1975 eli vain muutama vuosi ennen kirjan ilmestymistä. Se kannattaa lukiessa muistaa.

Kirjassa seurataan ilman sen kummempaa juonta kolmekymppistä toimittajaa Anaa ja hänen ystäväpiiriään. Ana on pienen pojan yksinhuoltaja. Pojan isä on lähtenyt Etelä-Amerikkaan ’aloittamaan alusta’. Suhde oli väljähtynyt jo ennen hänen lähtöään. Anan lähimpiä ystäviä ovat siskokset Elena ja Candela sekä la Pulga ja Julita. Julitaa lukuun ottamatta naiset ovat itsenäisiä ja urallaan eteneviä. Julita on kolmen lapsen kotiäiti, jolle on käynyt klassisesti: mies lähti nuoremman matkaan. Kaikilla naisilla on suhdeongelmia, ovatpa he tällä hetkellä yksin tai asuvat miehen kanssa. Ana kuvittelee rakastuneensa lehti-imperiumin omistajaan, jolle on keksinyt epärealistisia luonteenpiirteitä. Hän tietää kuvittelevansa, mutta ei voi itselleen mitään. La Pulga, menestynyt PR-nainen, on heikkona nuoriin poikiin.

Francon ajan moralismin jälkeen tämän kronikan naisten vapaat miessuhteet ja suhtautuminen seksiin olivat varmaan jotakin uutta. Kuvaus Elenan ensimmäisestä seksikokemuksesta on surkuhupaisan itkettävä. Naisten käynti itseään liberaalina mainostavan (mies)gynekologin luona on puolestaan naurattava. Gynekologi ei tunnista pessaaria sellaisen nähdessään. Kirjan tapahtuma-aikaan abortti oli Espanjassa laiton. Naiset kävivät Englannissa, jos heillä oli rahaa, ja puoskareilla, jos ei ollut. Siinä saattoi käydä huonosti.

Ana asuu Madridissa ja kaupungin yöelämä on tärkeä tausta tapahtumille. Sekin vapautui ainakin seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Yksi Anan parhaita ystäviä on homoseksuaali arkkitehti Cecilio, nykynäkökulmasta hieman kliseisesti, mutta ei ehkä aikanaan.

Kirjan lopussa Ana pääsee irti turhasta kuvitelmastaan ja huomaa pystyvänsä haastamaan itseään näennäisesti vahvempia. Ehkä happamasti hymyillen, mutta ylpeänä.

Näihin myöhempiin painoksiin kirjoittamassaan esipuheessa Rosa Montero sanoo vain kuvanneensa, millaista elämä oli 1970-luvun lopulla. Ilmeisesti hän osui ihmisten syviin tuntemuksiin, tai ainakin naisten.

Rosa Montero: Crónica del desamor

Debolsillo 2017, 254 s.

Ensimmäinen painos 1979

***********

Helmet haaste: 33. Selviytymistarina