Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (käsikirjoitus)

Kun Aki Kaurismäki myi elokuviensa esitysoikeudet YLE:lle, muistin, että hänen menestyneimmän elokuvansa Mies vailla menneisyyttä käsikirjoitus on julkaistu. Kirjastosta tietysti löytyi.

Muistan elokuvan hyvin, koska olen katsonut sen monta kertaa. En osaa lainkaan sanoa, miltä käsikirjoituksen lukeminen tuntuisi näkemättä elokuvaa. Nyt silmissäni kulkivat elokuvan kohtaukset taustoineen, väreineen ja varjoineen. Jostain syystä varsinkin Sakari Kuosmasen ääni kaikkine painotuksineen kuului vahvana päässäni. Kohtauksista se, jossa kaksi pikkupoikaa kantaa vesikanisteria olkapäillään olevan kepin varassa, tuo katsojalle mieleen Simbergin Haavoittuneen enkelin, ja se on käsikirjoituksen mukaan tarkoituskin.

Käsikirjoituksessa on pari kohtausta, joita ei ole elokuvassa. Lyhyessä esipuheessa Kaurismäki kirjoittaa, että taitavassa käsikirjoituksessa on muutama tarpeeton kohtaus, jotka tuottaja voi poistaa tarvittaessa, esimerkiksi aikapulan vuoksi. En tiedä, miten tuo toimii Kaurismäen kohdalla, kun hän on oma tuottajansa. Kaurismäki sanoo myös, että käsikirjoitus ei ole näytelmä. No ei todellakaan – ainakaan Kaurismäen elokuvien käsikirjoitus. Dialogia on niin vähän.

"Irma istuu jäykästi tuolilla pienen pöydän ääressä. Hän on laittanut hiuksensa jotenkin ja silmien ympärillä saattaa olla jonkinlaista ehostusta, mutta vaikutelma voi yhtä hyvin syntyä pöydällä palavan kynttilän ilmavirrassa heiluvan liekin luomista varjoista."

Ainakin tämän elokuvan kohdalla käsikirjoituksen lievästi sadunomainen tunnelma vastaa täysin elokuvaa, tai toisinpäin. Kaurismäkeläinen huumori, inhimillisyys ja myötätunto lämmittävät lukijaa aivan samoin kuin elokuvan katsojaa.

Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (käsikirjoitus)

WSOY 2003, 120 s.

***********

Koska elokuvan tekemiseen tarvitaan käsikirjoitus, sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä.