Adania Shiblin Sivuseikka
on hyvin vahva romaani. Sen ensimmäisessä osassa etuvartioon kuuluvat israelilaiset sotilaat kohtaavat beduiiniryhmän. He ampuvat ihmiset ja
kamelit. Vain yksi tyttö jää henkiin. Hänet viedään leiriin, raiskataan ja
tapetaan. Aika on Israelin sodan päättymisen jälkeen elokuussa 1949. Toisessa
osassa, nykyajassa, palestiinalainen nainen lukee tapahtumasta kirjoitetun lehtijutun.
Nainen on syntynyt täsmälleen 25 vuotta tytön kuolinpäivän jälkeen.
”Tämä sivuseikka, jolle joku
muu vain tuhahtelisi, liimautuu minuun ikuisiksi ajoiksi, vasten tahtoani ja
vaikka kuinka yritän karistaa sen mielestäni. Sen totuusarvo kurittaa minua
herkeämättä, koska minussa on samaa heikkoutta ja voimattomuutta kuin edessäni
ikkunalasin takana seisovissa puissa. Ehkäpä tämä sivuseikka on kaikkein
olennaisin avain koko siihen täydelliseen totuuteen, jota lehtijuttu ei
tavoita, koska se jättää huomiotta tarinasta tytön näkökulman.”
Nainen lähtee etsimään lisätietoa
päästäkseen lähemmäs tytön kokemusta.
Ensimmäinen osa on kylmäävä.
Kertoja keskittyy joukko-osaston johtajaan. Kerronta on lyhyttä, intensiivistä
ja yksityiskohtaista.
Toisessa osassa nainen on
minäkertoja. Lukija pääsee seuraamaan hänen epävarmaa automatkaansa
Länsirannalta Gazaan ja kokee saman pelon ja sydämentykytykset
tarkastuspisteitä lähestyttäessä. Koko ajan mieltä painaa kysymys, miten tässä
käy.
Sivuseikka on ilmestynyt 2017, mutta tämänhetkinen
sota ei voi olla vaikuttamatta lukukokemukseen.
Tämä on viimeinen juttu, jolla osallistun tämänvuotiseen naistenviikkohaasteeseen. Blogissa Tuijata.Kulttuuripohdintoja ilmestyy 25.7. koontipostaus viikon kirjoituksista.
Adania Shibli: Sivuseikka
Suomentanut Sampsa Peltonen
Otava 2024, 104 s.
Arabiankielinen alkuteos 2017 تفصيل ثانوي
***********
Helmet-haaste:
kohta 37. Kirja, joka herättää voimakkaita
tunteita.
Maailmanvalloitus: Palestiina.
Täältä katsottuna masentavinta on israelilaisten ylivoimaisen enemmistön vastustus Palestiinan valtion perustamiselle. Luulisi että se olisi ensimmäinen edellytys pysyvälle rauhalle, mutta he näkevät sen toisin.
VastaaPoistaOutoa on sekin, että Suomi ei ole tunnustanut Palestiinaa, vaikka 143 YK:n jäsenvaltiota on tunnustanut, joukossa mm. Ruotsi ja Norja.
Poista