Karel Čapek: Koiratarinoita

Koiratarinoita on tänä vuonna ilmestynyt suomennos Karel Čapekin postuumisti vuonna 1939 julkaistusta teoksesta. Kustantaja on Oppian. Mukavaa, että tällaistakin saadaan luettavaksi!

Čapekin tarinat on kirjoitettu pakinatyyliin. Hän kirjoittaa narttukoirista, joita vahditaan herkeämättä, mutta jotka onnistuvat tuottamaan jälkeläisiä, jotka näyttävät dobermanneilta, vaikka emo on airedalenterrieri. Useimmissa tarinoissa keskitytään koiranpentuihin, noihin vastustamattomiin kiusankappaleisiin. Dashenka tai koiranpennun elämää käy läpi pennun vaiheet syntymästä luovutushetkeen. Väliin mahtuu kaikenlaista.

”Se menee minne haluaa; koko talo, koko puutarha, koko maailmankaikkeus, aina aitaan asti, ovat sen aluetta. Tässä maailmankaikkeudessa on paljon asioita, joita on tutkittava: ovatko ne pureskeltavia, ovatko ne syötäviä; on paljon salaperäisiä huoneita, joissa voidaan tehdä mielenkiintoisia kokeita, jotta saadaan selville, minne hän voi jättää pienet lätäköt. (Dashenka on valinnut työhuoneeni ja sen lähiympäristön, mutta toisinaan hän suosii ruokasalia.)”

Kun tarinan otsikko on Miten koiranpennusta otetaan valokuva, kaikki kokeilleet tietävät, että hankalasti. Luvussa Satuja Dashenkalle, jotta hän istuisi aloillaan on tarinoita karkeakarvaisten kettuterrierien (jollainen Dashenkakin on) myyttisestä esi-isästä Foxista. Samassa luvussa puhutaan myös muista koiraroduista kuten dobermanneista, vinttikoirista, mopseista, bernhardilaisista... Kirjan viimeinen luku käsittelee kissoja, joita niitäkin kirjoittaja tuntuu rakastavan.

Čapekin koiratarinat ovat yhtä riemastuttavia kuin koiranpennut. Suosittelen koiraihmisille, ja miksei muillekin.

Karel Čapek: Koiratarinoita
Suomentanut Maria Bui
Kuvitus Karel ja Josef Čapek
Oppian 2024, 136 s.
Tšekinkielinen alkuteos Měl jsem psa a kočku 1939

***********

Helmet-haaste: kohta 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä.