Ge Fei: Näkymättömyysviitta

 

Näkymättömyysviitta valikoitui luettavaksi #luemaailmavuodessa-haasteen vuoksi. Toukokuussa luetaan joku suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos. Kirjan on suomentanut Rauno Sainio, joka tunnetaan erinomaisena kiinankielisen kirjallisuuden suomentajana.

Itse kirja ei nyt tällä kertaa tehnyt suurta vaikutusta. Siihen saattoi vaikuttaa päähenkilön ammatti. Hän rakensi tilauksesta äänentoistojärjestelmiä rikkaille asiakkaille. Ala on minulle täysin vieras ja kuvaukset laitteistojen osista brändinimineen olivat yksityiskohtaisia.

”Olin todella innoissani. Liitin ensi töikseni virtajohdon muuntajaan, sitten kaivoin esiin Vovox-kaapelit ja kytkin ”Lootus 12:n”, 845-vahvistimen ja Autograph-kaiuttimet toisiinsa. Olin niin tohkeissani, että viilsin kaikessa kiireessä sormeeni haavan muuntajan liitinnastalla.”

Päähenkilön nimeä ei sanota. Kirja on hänen minäkerrontaansa. Hän on jatkuvassa rahapulassa. Hänen valitsemansa erikoisala ei ole kovin tuottava. Lisäksi hänellä on akuutti ongelma. Hän asuu sisarensa omistamassa asunnossa, ja nyt sisko vaatii häntä muuttamaan pois, jotta voisi vuokrata huoneiston. Suurimman osan asiakkaistaan päähenkilö saa lapsuudenystävänsä, menestyneen liikemiehen Jiang Songpingin kautta. Viimeisimmällä asiakkaalla on ilmeisesti yhteyksiä mafiaan ja ”maailman korkealaatuisimman äänentoistojärjestelmän” tilaus johtaa entistä pahempiin ongelmiin.

Laitteiden rakentelun ja tukalan tilanteensa pohtimisen lomassa päähenkilö muistelee lapsuuttaan, tutustumistaan Jiang Songpingiin ja lyhyttä avioliittoaan. Nykyhetkessä häntä kiusaavat siskon sinnikkäät yritykset toimittaa hänet uudestaan naimisiin. Kirjan lopussa on eräänlainen deus ex machina -ratkaisu, joka poistaa sekä raha- että asuntohuolet.

Takakannessa Näkymättömyysviittaa kuvataan hirtehiseksi ja aavistuksen surrealistiseksi, mutta minä en nyt päässyt samalle aaltopituudelle, vaikka ääniaaltoja paljon olikin.

Ge Fei: Näkymättömyysviitta
Suomentanut Rauno Sainio
Aula & Co 2021, 144 s.
Kiinankielinen alkuteos Yinshenyi 隐身衣 2012

***********

#luemaailmavuodessa – Toukokuu: suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos

Rosa Montero: Cuentos verdaderos

 

Kirjailija Rosa Montero on tehnyt pitkän uran myös toimittajana. Hän on työskennellyt lähinnä El País -sanomalehdessä. Cuentos verdaderos (Tositarinoita; ei suomennettu) sisältää Monteron kirjoituksia El Paísissa vuosilta 1978–1988. Nuo vuodet olivat Espanjan muutosaikaa Francon diktatuurista kohti länsieurooppalaista demokratiaa.

Montero kutsuu kirjoituksiaan reportaaseiksi ja kronikoiksi. Kronikoilla hän tarkoittaa tapahtumien keskeltä kirjoittamista, mikä vuosina ennen kännyköitä ja läppäreitä tarkoitti jutun kirjoittamista käsin ja soittamista puhelimella toimitukseen, jossa joku sihteereistä otti sanelun vastaan. Yksi kirjan kronikoista kertoo sotilasvallankaappausyrityksestä vuonna 1981. Silloin hyökättiin muun muassa eduskuntaan, johon kansanedustajat jäivät panttivangeiksi tuntien ajaksi.

Monteron reportaasit ovat tutkivaa journalismia parhaimmillaan. Niissä on aiheita politiikasta kulttuuriin. Yksi järkyttävimmistä on työlainsäädäntöön erikoistuneiden asianajajien joukkomurha, jonka teki äärioikeistolainen ryhmittymä vuonna 1977. Kaksi viikkoa jutun julkaisemisen jälkeen El Paísin toimitukseen lähetettiin pakettipommi, joka surmasi yhden vahtimestarin. Reportaasi ”mallivankilan” virallisesta ja todellisesta toiminnasta johti monivuotiseen oikeusprosessiin, jossa vankilan johtaja tuomittiin vankeuteen ja vanginvartijoita pienempiin rangaistuksiin. Tavallista kansaa uhmaamassa viranomaisia kuvasi reportaasi kylästä, jota uhkasi veden alle jääminen uuden padon rakentamisen vuoksi. Kyläläiset hävisivät taistelunsa, kirjoittaa Montero lyhyessä tekstissä, jollainen on jokaisen artikkelin yhteydessä taustoittamassa ja päivittämässä juttua nykyaikaan.

Yksi herkullisista kulttuurijutuista puhui nuorten tyttöjen punkbändistä, jonka televisioesiintyminen aiheutti maanlaajuisen haloon. Toisessa seurattiin suositun rockyhtyeen huonosti organisoitua kiertuetta ikään kuin bändärin näkökulmasta.

Rosa Montero on erinomainen kirjailija ja hänen reportaasinsa ovat todella laadukkaita. Kun hän kirjoittaa Espanjaa kohahduttaneesta perheenäidin murhasta, jonka tekijäksi paljastui perheystävän ”aivan tavallinen poika”, kirjoitus kävisi rikosnovellista (jollaisia Montero ei fiktiossaan harrasta). Wikipediasta luin, että Monteron haastattelutekniikkaa opiskellaan journalismia opettavissa espanjalaisissa yliopistoissa. Hänen kuuluisista henkilöistä tekemiään haastatteluja ei ole tässä kokoelmassa mukana.

Etukäteen harkitsin, lukisinko tätä Monteron kirjaa lainkaan, koska se ei ole romaani, mutta nyt jälkikäteen olen tyytyväinen, että luin. Niin hyviä – ja demokratiaa puolustaessaan myös ajankohtaisia – Monteron kirjoitukset ovat.

Rosa Montero: Cuentos verdaderos
Alfaguara 2024, 333 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 6. Kirjassa on prologi eli esipuhe.

Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin

 

Max Frischin romaani Ihminen ilmestyy holoseeniin on kirjastolöytö. (Holoseeni on geologinen aikakausi, joka alkoi noin 11 500 vuotta sitten ja jatkuu yhä.)

Herra Geiser asuu pienessä kylässä Tessinin laaksossa. Kirjassa häntä kutsutaan koko ajan herra Geiseriksi, ei koskaan pelkästään Geiseriksi tai etunimellä, jota emme edes saa tietää. Herra Geiser on eläkkeellä ja asuu yksin vaimon kuoltua. On satanut niin pitkään, että seuraukset vaikeuttavat elämää. Tie on huonossa kunnossa, eikä edes postiauto kulje. Ruokavarastot alkavat ehtyä. Sähköt katkeilevat. Osa puutarhan kiviaidasta on romahtanut. Herra Geiser pelkää vuoren rinteen sortuvan kylän päälle.

”Rinteitä on sortunut, mutta ei täällä, vaan laakson perällä. Kamalaa jälkeä kuulemma.”

Herra Geiser pelkää myös muistin menettämistä. Hän kirjoittaa lapuille tärkeitä asioita, jotka haluaa muistaa, kunnes huomaa, että voi leikata haluamansa kohdat tietokirjoista. Hän kiinnittää laput nastoilla seinille. Herra Geiser kerää tietoa maapallon geologisesta historiasta, dinosauruksista, ihmisen kehityksestä, ukkosesta (hän luettelee 16 eri ukkostyyppiä) – kaikenlaisesta. Kirjan loppua kohti hän kulkee sumussa sekä fyysisesti että henkisesti, mutta ymmärtää:

”Mitä holoseenista! Luonto ei tarvitse nimiä. Herra Geiser tietää sen. Kivilajit eivät tarvitse hänen muistiaan.”

Kirjassa on herra Geiserin ajatuksia, hänen muistilappujaan ja kirjaleikkeitään. Niistä muodostuu ihmeellisen hieno kokonaisuus, joka ainakin minut otti täysin valtaansa. Ihminen ilmestyy holoseeniin on ilmestynyt jo 1979, mutta se on entistäkin ajankohtaisempi nykyisin. Tieteentekijät keskustelevat jo siitä, onko ihmisen vaikutus maapallolla niin suuri, että on alkanut uusi geologinen aikakausi antroposeeni.

Yksi herra Geiserin muistilapuista.

Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin
Suomentanut Markku Mannila
Basam Books 2008, 125 s. + Kari Hukkilan jälkisanat
Saksankielinen alkuteos Der Mensch erscheint im Holozän 1979

***********

Olen käynyt Sveitsissä yhden kerran vuosia sitten, mutta kyllä sinne voisi mennä toistekin. Sijoitan siis kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä.