Rosa Montero: Cuentos verdaderos

 

Kirjailija Rosa Montero on tehnyt pitkän uran myös toimittajana. Hän on työskennellyt lähinnä El País -sanomalehdessä. Cuentos verdaderos (Tositarinoita; ei suomennettu) sisältää Monteron kirjoituksia El Paísissa vuosilta 1978–1988. Nuo vuodet olivat Espanjan muutosaikaa Francon diktatuurista kohti länsieurooppalaista demokratiaa.

Montero kutsuu kirjoituksiaan reportaaseiksi ja kronikoiksi. Kronikoilla hän tarkoittaa tapahtumien keskeltä kirjoittamista, mikä vuosina ennen kännyköitä ja läppäreitä tarkoitti jutun kirjoittamista käsin ja soittamista puhelimella toimitukseen, jossa joku sihteereistä otti sanelun vastaan. Yksi kirjan kronikoista kertoo sotilasvallankaappausyrityksestä vuonna 1981. Silloin hyökättiin muun muassa eduskuntaan, johon kansanedustajat jäivät panttivangeiksi tuntien ajaksi.

Monteron reportaasit ovat tutkivaa journalismia parhaimmillaan. Niissä on aiheita politiikasta kulttuuriin. Yksi järkyttävimmistä on työlainsäädäntöön erikoistuneiden asianajajien joukkomurha, jonka teki äärioikeistolainen ryhmittymä vuonna 1977. Kaksi viikkoa jutun julkaisemisen jälkeen El Paísin toimitukseen lähetettiin pakettipommi, joka surmasi yhden vahtimestarin. Reportaasi ”mallivankilan” virallisesta ja todellisesta toiminnasta johti monivuotiseen oikeusprosessiin, jossa vankilan johtaja tuomittiin vankeuteen ja vanginvartijoita pienempiin rangaistuksiin. Tavallista kansaa uhmaamassa viranomaisia kuvasi reportaasi kylästä, jota uhkasi veden alle jääminen uuden padon rakentamisen vuoksi. Kyläläiset hävisivät taistelunsa, kirjoittaa Montero lyhyessä tekstissä, jollainen on jokaisen artikkelin yhteydessä taustoittamassa ja päivittämässä juttua nykyaikaan.

Yksi herkullisista kulttuurijutuista puhui nuorten tyttöjen punkbändistä, jonka televisioesiintyminen aiheutti maanlaajuisen haloon. Toisessa seurattiin suositun rockyhtyeen huonosti organisoitua kiertuetta ikään kuin bändärin näkökulmasta.

Rosa Montero on erinomainen kirjailija ja hänen reportaasinsa ovat todella laadukkaita. Kun hän kirjoittaa Espanjaa kohahduttaneesta perheenäidin murhasta, jonka tekijäksi paljastui perheystävän ”aivan tavallinen poika”, kirjoitus kävisi rikosnovellista (jollaisia Montero ei fiktiossaan harrasta). Wikipediasta luin, että Monteron haastattelutekniikkaa opiskellaan journalismia opettavissa espanjalaisissa yliopistoissa. Hänen kuuluisista henkilöistä tekemiään haastatteluja ei ole tässä kokoelmassa mukana.

Etukäteen harkitsin, lukisinko tätä Monteron kirjaa lainkaan, koska se ei ole romaani, mutta nyt jälkikäteen olen tyytyväinen, että luin. Niin hyviä – ja demokratiaa puolustaessaan myös ajankohtaisia – Monteron kirjoitukset ovat.

Rosa Montero: Cuentos verdaderos
Alfaguara 2024, 333 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 6. Kirjassa on prologi eli esipuhe.