Olga Tokarczuk: Empusion

 

Empusionissa nuori Mieczysław Wojnicz tulee tuberkuloosiparantolaan samoin kuin Hans Castorp Thomas Mannin Taikavuoressa. Olen lukenut Taikavuoren, mutta noin neljäkymmentä vuotta sitten, joten en muista siitä paljoakaan, enkä siis pysty vertailemaan näitä kahta teosta. Sen muistan, että Castorp ei alun perin sairastanut tuberkuloosia ja että hän vietti parantolassa vuosikausia, kun taas Wojnicz on sairas ja lähtee pois paljon nopeammin.

Wojniczin parantola ei ole Alpeilla, vaan Görbersdorfin kylässä, joka sijaitsee nykyisen Puolan alueella ja on nimeltään Sokołowsko. Görbersdorf tunnettiin parantoloistaan, ja kirjassa on kylästä muutamia mustavalkoisia valokuvia samaan tyyliin kuin W. G. Sebaldin romaaneissa. Vuosi on määritelty tarkasti. Se on 1913.

Wojnicz ei asu parantolassa, vaan Herrainpensionaatissa. Nimen mukaisesti kaikki sen viisi asukasta ovat miehiä. Kansiliepeessä kerrotaan: ”Empusion tulee sanoista empusa, naisdemoni, ja symposion, vapaiden miesten keskustelutilaisuus antiikin Kreikassa.” Pensionaatin keskusteluihin osallistuvat sen asukkaat ja joskus myös omistaja herra Opitz. Vapaiden miesten keskustelujen aiheet vaihtelevat, ja joskus – varsinkin politiikasta puhuttaessa – ne äityvät kiihkeiksi, ainakin jos on juotu Opitzin salaperäistä Schwärmereita. Herrat edustavat erilaisia näkökantoja. Lukas puolustaa perinteisiä katolilaisia arvoja, Frommer on teosofi, August, ammatiltaan kirjailija, kannattaa sosialismia ja nuori Thilo von Hahn on perehtynyt maisemamaalaukseen teoriassa ja käytännössä. Wojnicz on arka sanomaan mitään. Usein keskustelut päätyvät naisiin, ja silloin miehet ovat yksimielisiä. Muutama otos:

”– Joskus kun puhuu naisten kanssa, jatkoi kaulaa myöten napitettu Walter Frommer, – voi tavallaan syntyä vaikutelma, että he vastaavat järjellisesti ja ajattelevat niin kuin me. Mutta se on harhaa. He imitoivat meidän kommunikointitapojamme.”

”– Nainen edustaa mennyttä ja alempaa kehitysvaihetta, niin kirjoittaa herra Darwin, ja hänellä jos kellä on aiheesta sanottavaa. Nainen on evoluution suhteen ikään kuin... – Lukas etsi sopivaa sanaa – ... hidastelija.”

”– Hyvät herrat, mitä tulee nerouteen kirjallisuuden alalla, August tarttui teemaan, – niin varmin todiste teoksen ansiokkuudesta on se, että naiset eivät pidä siitä.”

Jälkisanoissa Tokarczuk luettelee suuren joukon tunnettuja miehiä, joiden tekstejä hän on kirjaan mukaillut.

Empusionia voi hyvin pitää feministisenä teoksena, mutta se on myös vahva erilaisuuden hyväksymisen puolustus. Näkökulma liittyy Wojnicziin, jota on lapsesta saakka kiusattu ja joka on aina joutunut joukon ulkopuolelle. Görbersdorfissa hän löytää oikean itsensä. Suurena apuna on Thilo, joka opettaa Wojniczin katsomaan maalauksia niin, että näkee pinnan alle. Wojnicz alkaa katsoa elämää samalla tavalla.

Tokarczukille ominaisesti Empusionissa on hieman mystisyyttä. Kertojana ovat ”me”, jotka muutaman kerran ilmaisevat itsensä. Alussa olevassa henkilöluettelossa he ovat muodossa Seinien, lattioiden ja kattojen nimettömät asukkaat. Niinpä pensionaatin herrat esitellään lattianäkökulmasta kuvailemalla heidän jalkineitaan. Myös empusat ilmestyvät tarinaan aikanaan.

Jos joku on yrittänyt kiivetä Taikavuorelle ja väsähtänyt matkalla, niin Empusionia ei kannata vältellä. Sen äärellä ajatukset pysyvät virkeinä ja mielikuvitus lähtee liikkeelle.

Olga Tokarczuk: Empusion. Kauhua keuhkoparantolassa
Suomentanut Tapani Kärkkäinen
WSOY 2024, 368 s.
Puolankielinen alkuteos Empuzjon: Horror przyrodoleczniczy 2022

***********

Helmet-haaste: kohta 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo.