Brasilialaiselta
Luiz Ruffatolta on suomennettu neljä teosta. Kolme niistä olen lukenut aiemmin
(Päättyy myöhäinen kesä, Lissabonissa muistin sinut, Tekokukkia). Kaikki ne
ovat hyviä, mutta erityisesti Päättyy myöhäinen kesä teki suuren
vaikutuksen. Ruffaton ensimmäinen romaani Rutosti hevosia päätyi lukuun
vasta nyt.
Rutosti hevosia on yhdenpäivänromaani (9.5.2000).
Siinä ei ole päähenkilöitä, vaan sen pääosassa on kaupunki, São Paulo. Lyhyet
muutaman rivin tai sivun mittaiset numeroidut välähdykset näyttävät elämän
kirjon kaupungissa. Slummissa asuvaa perhettä ahdistelevat rotat ja syöpäläiset.
”Pahanhajuisiin kapaloihin
kääritty heiveröinen vauva huomaa jotain epämiellyttävää, jalka nytkähtää vauva
kiljaisee alkaa itkeä mökeltää kouristella hädissään. Yön hämärä väistyy aamu
tunkeutuu vaivihkaa peltikaton rei’istä, mainospahvien raoista. Mutta
hökkelissä nukutaan.”
Toisaalla aseita salakuljettava
mies hakee poikansa Mersullaan koulusta ja vie tämän juhlimaan syntymäpäiväänsä
Mäkkäriin.
”Kännykkä soi taas, isä kaivaa
sen taskusta, irvistää, kääntyy ikkunaan päin, paksu kultaketju paljastaa
soittajan nimen, Breitling-kello vaimentaa äänen, ”En voi nyt puhua. Soitan
takaisin... (katselee poikaa joka lipoo huuliaan ja nauttii jo etukäteen
koulukavereita kohta korventavasta kateudesta) noin... viiden minuutin päästä,
okei?” ”
Ääripäiden välissä on kaikkea
mahdollista: vandaalien tuhoama koulu, työhaastattelua odottava nuorukainen,
ryöstömurha, onnellinen kuusitoistavuotias tyttö ruokatauolla koulusta, lista
kirjahyllyn teoksista, yksipuolinen keskustelu puhelinvastaajan kanssa, kadulla
elävä nainen, jonka tytär on kadonnut, asiakkaalle elämäntarinansa kertova
taksikuski, kirjeenvaihtoilmoituksia... Kirjoitustyyli vaihtelee perinteisestä
tajunnanvirtaan, dialogiin, kirjeisiin, tiedotteisiin, säeromaaniin... Wikipedian
mukaan Ruffato ei pidä kirjaa romaanina, vaan ”eräänlaisena kirjallisena
installaationa”.
Rutosti hevosia on ilmestyessään herättänyt
suurta huomiota Brasiliassa ja saanut useita kirjallisuuspalkintoja. Minä pidän
edelleen romaania Päättyy myöhäinen kesä parhaana lukemanani Ruffaton
kirjana.
Luiz Ruffato: Rutosti hevosia
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Into 2014, 159 s.
Portugalinkielinen alkuteos Eles eram muitos cavalos 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.